keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Pannulappuja

Tällä kertaa taas vähän huovutusta, tarkemmin sanottuna pannulappuja, jotka on ensin neulottu, ja sitten vanutettu pesukoneessa.



Pannulapun neuloin ensin Novitan Huopanen -langasta. Malli on omani, ja sydän on neulottu parilla lankakerällä niin, että sydämen muoto näkyy myös nurjalla puolen ilman lankajuoksuja. Oikean ja nurjan puolen toki kaikesta huolimatta erottaa, mutta kuvio on kuitenkin nähtävissä molemmin puolin.

 


Tekniikan ikävä puoli on se, että pääteltäviä lankoja riittää, ja solmuun meneviä lankoja samaten, mutta kuvio on aika nopeasti neulottu, joten jos on oikein tarkka, tästä on mahdollista selvitä ilman pahoja umpisolmuja. =) 



Lopuksi virkkasin pannulapun ympärille reunuksen ja ripustuslenkin. Neule ei saisi olla liian tiukkaa, että pannulappu olisi huovutuksen jälkeen myös taipuisa. Tässä vielä aika reilun kokoinen pannulappu valmiina pesukoneeseen huopumaan. 





Tässä valmis pannulappu, harjattuna ja höyrytettynä. Pannulapun koko valmiina on noin 22x19 cm. (Kuvan laatu ei ole kovin hyvä, valmiit pannulaput kuvasin pilvisenä päivänä, ja villa vaatisi hyvän, kirkkaan luonnonvalon tai tehokkaan kameran, jotta värit pääsisivät oikeuksiinsa.)

Valmiin pannulapun voi käytössä tulevien tahrojen poistamiseksi pestä joko käsin, tai pesukoneessa hellävaraisella villaohjelmalla.


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Sytykeruusuja

Parisen viikkoa sitten tein taas kasan sytykeruusuja.

Sytykeruusut ovat mainiota kierrätysaskartelua. Materiaalina ruusuissa on kanamunakennoa ja steariinia. Kanamunakennoista tehdään ensin ruusuja, ja valmiit ruusut kastetaan sulaan steariiniin. Kaikki vanhat kynttilänjämät pääsevät siis hyötykäyttöön.




Yksi sytykeruusu palaa minuutteja, joten sillä saa niin saunanpesän, takan kuin nuotionkin lähes takuuvarmasti syttymään. Retkille, joilla on tarkoitus tehdä nuotio, otan aina sytykeruusuja mukaan, sillä jo yhdellä ruusulla saa syttymään jopa kosteatkin puut, testattu on! =)




Kauniissa korissa vaikkapa takan päällä, nämä sytykkeet käyvät koristeesta.




Nätisti pakattuja sytykeruusuja on mukava viedä myös tuliaisiksi. Kaunista, ja samalla myös hyödyllistä!




Viikonloppuna istuskelin tovin jos toisenkin mökin terassilla kesäsäästä nauttien, ja mm. pyörittelin kasan huopapalloja. Niistä lisää myöhemmin. =)


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Lisää huovutettuja lintuja

Edellisessä kirjoituksessa tuumasin, että vaihtelun vuoksi voisi seuraava aihe olla jotain muutakin kuin huovutusta, vaan eipä ole kuitenkaan. Lintujen huovutus on jatkunut, joten pari kuvaa ja jutustelua siitä aiheesta vielä.

Huovutustapoja ja -tekniikoita on varmaan yhtä monta kuin huovuttajaa. Itse en ole koskaan käynyt varsinaisesti huovutuskurssilla, tosin työn puolesta joillakin kursseilla huovutusta on sivuttu. Huovutusta olen opetellut, ja opettelen yhä, itse kokeilemalla ja harjoittelemalla, kirjoja tutkimalla, ja tietenkin Internetissä seikkailemalla löytää monen moista aiheeseen liittyvää asiaa ja ohjetta. Seuraavan työtavan keksin eräästä blogista, jota suureksi harmikseni ei enää ole olemassa, siksi en siis voi tässä yhteydessä tuohon blogiin myöskään laittaa linkkiä. Tätä konstia olen soveltanut monissa töissä, esimerkiksi linnuissa.



Aloitan linnun tekemisen huovuttamalla ensin linnun muodon, pyrstöä lukuunottamatta, vanusta. Samalla huovutan rautalankajalat vanun sisään. Vanua voi neulahuovuttaa samaan tapaan kuin villaakin. Tietenkin vanulaatuja on erilaisia, mutta yhteenkään sellaiseen vanuun en ole vielä törmännyt, jota ei tähän voisi käyttää. Eri juttu on sitten se, että vanun laadusta riippuen sitä voi olla joko helppoa tai haastavampaa huovuttaa.

Vanun käytössä on monia etuja: Ensinnäkin isoissa töissä se on taloudellista. Vanun kilohinta on edullisempi kuin villan. Pikkulintuihin ei tarvita kovin paljoa huovutettavaa materiaalia, mutta työtavan puolesta tämä tekniikka on lintuihin mielestäni mitä sopivin: Kun "pohjan" tekee vanusta, voi rauhassa keskittyä ensin linnun muotoon ja asentoon ja jalkojen kiinnitykseen. Kun linnun hahmo on valmiina tiiviiksi huovutettuna, loppu onkin sitten villalla värittämistä. Koska lintujen väritys on melkoisen pikkutarkkaa piiperrystä, voi tässä vaiheessa keskittyä juuri tähän väriasiaan. Toki kaiken aikaa pitää muistaa katsella sitä työtä myös kokonaisuutena, ja kiinnittää huomiota siihen, että linnun muoto pysyy sellaisena, millaiseksi sen haluaa. Pienikokoisissa töissä muodot vinksahtavat helposti!



Kun vanusta huovutettu lintu sai villaa ylleen, siitä tuli varpunen. Huovutettujen töiden kuvaaminen on muuten aika haastavaa puuhaa, etenkin tummien värien kohdalla. Melkoisen tuimailmeiseltä siis näyttää tämä pilvisenä päivänä kuvattu lintunen.



Tässä kuvassa puolestaan kuikuilee kaula pitkällä punarinta. 

Mukavan leppoista ja aurinkoista viikonloppua! Varsin kesäisiä kelejä on viikonlopulle lupailtu, joten nautitaan auringosta ja lämmöstä!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Huovutettuja lintuja

Tällainen huovutettu västäräkki valmistui tänään.





Periaatteessa en tykkää huovuttaa töitä, jotka sisältävät rautalankaa tai muita kovia osia, sillä ne haittaavat aikalailla työskentelyä. Tätäkin tehdessä yksi neula napstahti reippaasti poikki, ja tovi kului konttaillessa ilmaan singahtanutta neulanpalasta/palasia lattialta, ennen kuin se on koiraparan tassussa. Ja vaikka neulat eivät menisi poikkiasti, jokainen osuma rautalankaan tylstyttää neulaa. Joskus riittää yksikin kyllin napakka isku, niin neula alkaa olla käytetty. Ja sitä tapahtuu, vaikka kuinka yrittäisi rautalangan sijaintia työssä merkkailla...

Linnuille kuitenkin rautalanka taitaa olla oikeastaan ainoa tapa saada tehtyä jalat. Toinen vaihtoehto on tietenkin jonkinlainen muu istumapaikka.

Koska edellistä blogiani ei enää ole, liitän tähänkin juttuun pari kuvaa aiemmin huovuttamistani linnusta.

Käpytikka




Peippo

Tunturipöllö

Kovin on huovutuspainotteinen ollut tämä blogini alku, ja sitä se varmasti tulee olemaan jatkossakin. Nyt on selvästi huovutusvaihde taas päällä, mutta ehkä jossain vaiheessa kaivelen esiin kuvia myös joistakin muistakin töistä. =)





sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kotitonttu

Eilen valmistui villasta tällainen kotitonttu.



Kotitontulla on tietenkin mukanaan avain, jotta se pääsee esteettömästi liikkumaan. Myös tässä työssä olen yhdistänyt märkähuovutusta ja neulahuovutusta: Takki ja lakki on märkähuovutettu, ja muut osat huovutettu neulalla.

Edellisessä kirjoituksessa puhuin siitä, etten halua tehdä enkeleille tarkkoja kasvoja. Tontut taas ovat toinen juttu: Niille voi tehdä vaikka kuinka vekkuleita ilmeitä. Ja se on jännä juttu, että vaikka kasvoja huovuttaisi useammat peräjälkeen aivan samaan tapaan, niin samanlaisia ilmeitähän ei tule koskaan! Tämä toki pätee muuhunkin käsillä tekemiseen. Harvemmin syntyy kahta identtistä työtä.

Omasta mielestäni tontut eivät liity pelkästään jouluun, kuten ei liity tämä kotitonttukaan. Myös muita tonttuja on tullut aiemmin huovutettua.


Tämä puutarhatonttu on jo pari kesää ollut mökillä kasvihuoneessa. Sylissään tontulla on makoista tomaatti. Tässä kuvassa tonttu tosin ei ole kasvihuoneesssa, vaan se ihastelee ilta-aurinkoa mökin laiturilla.



Yksi tällainen saunatonttu on myös mökillä. Saunatontuilla on tietenkiin sylillinen saunapuita, ja kunnon vesiämpäri, jotta saa kylvyt valmiiksi.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Huovutettuja enkeleitä

Viimepäivinä olen huovuttanut enkeleitä. Nämä enkelit on tehty yhdistäen sekä märkä- että neulahuovutusta. Se on mielestäni loistava työskentelytapa, sillä molemmissa tekniikoissa on etunsa. Enkeleiden mekot ja siivet on siis märkähuovutettu, ja muut osat on tikutettu neulalla.


En tykkää tehdä enkeleille kasvoja, siis silmiä tai suuta. Silloin se määrittelee enkelin ilmeen. Kun kasvot jättää "tyhjiksi", jokainen voi nähdä enkelillä juuri sen ilmeen, jonka enkelillä kokee olevan.

Tämä enkeli pitelee käsissään sydäntä. Sydämellähän tarkoitetaan yleensä välittämistä. Minulle enkelit tarkoittavat myös sitä. Sain jokin aika sitten ystävältäni lahjaksi kauniin enkelin. Koin, että lahjan myötä ystäväni halusi toivoa minulle hyvää. Sitä ainakin minä toivon heille, joille olen joskus huovuttamani enkelin antanut.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Blogimaailmassa taas!

Muutama vuosi sitten pidin käsityöaiheista blogia aika ahkeraankin, mutta sitten aika ei tahtonut riittää, ja lopulta blogistani syystä tai toisesta katosivat kaikki kuvatkin.

Nyt, kuitenkin, parin vuoden tauon jälkeen, ajattelin yrittää taas... Erilaisissa blogeissa käyn kyllä säännöllisesti vierailemassa ja lueskelemassa, ja niistä saa intoa myös omiin näperryksiin. Koska tämä on lopulta aika yksinäistä harrastamista, blogeissa on se hyvä puoli, että tätä kautta ajatuksia ja ideoita voi myös jakaa muille. =)

Blogini nimeksi laitoin mielikuvituksellisesti Villaa ja lankaa. Siinä tämän blogin suurin sisältö taitaa olla. Joitakin vuosia sitten hurahdin huovuttamiseen aivan täysin, ja jotakin pitää olla puikoilla. Aina.

Huovutuksen osalta enemmän teen neulahuovutusta, mutta myös märkähuovutus tulee kaiken aikaa tutummaksi. Kesällähän siihen on mitä parhaimmat puitteet ulkosalla, ja tietenkin mieluiten auringon paisteessa. =)



Neulahuovutuksen hyvä puoli taas on se, että se ei vaadi sen kummempia puitteita, kuin työpöydän ja välineet. Neulahuovutusta voi myös tehdä pienen hetken kerrallaan, märkähuovutus täytyy taas melkein saada kerralla valmiiksi. Niin, siis tai neulahuovutusta voisi tehdä pienen hetken, jos malttaa irrottaa neulasta otteensa. =)

Nyt on vaikein tehty, eli ensimmäinen blogiteksti kirjoitettu. Blogin pitämisestä en aio ottaa paineita, vaan lisäilen juttuja sitä mukaan kuin ehdin.

Jotta eka juttu ei jäisi vain yhteen kuvaan, niin tähän loppuun kuva villaisista kanttarelleista. Oikeitakin alkaa kyllä jo metsistä löytyä! Tän vuoden ensimmäinen kanttarellikeitto on nautittu tänään.