sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Huovutettu aviopari

Minua pyydettiin huovuttamaan aviopari. Tekniikkana tässäkin sekä märkä- että neulahuovutus.

En tullut mitanneeksi töiden kokoa, mutta arvioin, että korkeutta molemmilla on reilut 40 cm.

En edes yritä huovuttaa varsinaisesti näköistöitä, sillä se on minulle ainakin vielä liian haastavaa. Sen sijaan sain listan piirteistä ja asioista, joita avioparista pitäisi löytyä:
Vaimo: 

päävärinä oranssi
ruskea-oranssit hiukset
leveä hymy/nauru, niin että hampaat näkyvät
terävähkö nenä
vihreät silmät
oranssia huulipunaa
kädessä golfmaila
päässä golfpallo

Ja tällainen siitä sitten tuli:

Ja mies:

isompi kuin vaimo, leveät hartiat
hymyilee niin, että hampaat eivät näy, mutta on hymykuopat
päävärinä harmaa
ruskeat hiukset, siilitukka
kädessä golfmaila rennosti, vaikkapa olkapäällä
ratakiskoa tai muuta Vr:ään liittyvää

Ja lopputulos:
Tällaiset tilaustyöt ovat haastavia, mutta myös opettavaisia: Pari sellaista kohtaa oli, joissa jo ajattelin, että taidot eivät yksinkertaisesti taida riittää, mutta kun ei antanut periksi, niin kyllähän nekin ongelmat ratkaistua tulivat. =) Yksi tällainen haaste oli esimerkiksi miehen suu: Se näytti itsepintaisesti naisen suulta pitkään, mutta noin tunnin työskentelyn jälkeen näytti jo paremmalta. =) 

Aika vähän olen tehnyt näin isoja kasvoja, joten siinäkin suhteessa työ poikkesi aiemmin tekemistäni. Esimerkiksi silmien huovutus on aika erilaista isoissa kasvoissa pieniin kasvoihin verrattuna. Mielestäni silmissä ja katseessa onnistuin kuitenkin yllättävän hyvin! =)

On myös jännä, miten pienet jutut vaikuttavat kasvoissa. Kun mies sai kasvoilleen hymykuopat, koko ilme tuntui muuttuvan!

Jokunen tunti tämän työn kanssa vierähti, mutta sitä oli mukava ja sopivasti haastavaa tehdä. Mikä parasta, siitä ilmeisesti tuli aikalailla sellainen kuin pitikin, etenkin vaimo taisi onnistua aikaslailla hyvin! =)

Ai niin, kerrottakoo vielä, että miehellä ei kuulemma ole mitään osuutta siihen, miksi vaimon päässä on golfpallo. =)


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kuulumisia...

Blogini on elänyt viikon verran hiljaiseloa, ja koska haluaisin kuitenkin (paineita ottamatta) pitää tätä aktiivisesti yllä, niin naputtelempa nyt muutaman rivin kuulumisia. 

Knuutilan syysmarkkinat olivat oikein mukava tapahtuma. Vaikka itse olin mukana ensimmäistä kertaa, tunsin oloni oikein kotoisaksi. Myyntipöytäni oli sisätiloissa, ja vanhoista asioita pitävälle ihmisille oli niin hienoa saada levitellä töitänsä esille vanhaan pakariin, oikeasti vanhalle pirttipöydälle. Väkeä oli liikkeellä runsaasti, ja sääkin oli paras mahdollinen: Aurinko paistoi ja oli lämmintä!

Huovutusrintamalla työn alla on nyt pari vähän isompaa tilaustyötä. Tuntuu, että niiden valmistuminen on NIIN hidasta, kun arki-iltoina ehtii niin pienen aikaa niitä työstää. 


Yhdet koon 46 villasukat valmistuivat viikolla. Lankana jälleen Novitan 7 veljestä. Yksien "vähän" pienempien raitavillasukkien piti valmistua myöskin, mutta kävi vanhanaikaisesti, kun jämäkeristä niitä tein: lanka loppui kesken... Mun mielenkiintoni ei yleensä riitä enää alkaa toista sukkaa purkamaan ja siten soveltamaan, joten taitaapa jäädä nuo sukat tekemättä. Eikun siis uusia silmukoita puikoille. =)

Olen nyt laittanut joitakin töitäni myyntiin myös Taitomaahan. Vähän hitaanlaisesti tuo käy, kun en varsinaisesti ole mikään atk-nero, ja varsinkin töiden kuvaaminen on tässäkin hommassa aikas haastavaa. 

Taitomaasta löytyy esimerkiksi tämä huovutettu enkelimagneetti, jonka kuvausyrityksessä vierähti hetki jos toinen, ja lopulta vielä kamera/tietokone alkoi oikkuilla. Lopputuloksena kuva, josta voin sanoa, ettei ihan tee oikeasti työlle oikeutta. Mutta mieluummin niin päin, että itse tuote on iloinen yllätys kuvan jälkeen. =)

Ja sitten toisinaan taas kuvaaminen on niin helppoa, ja kaikki onnistuu heti! Näitäkin sydämiä olen kuvannut kerran jos toisenkin, ja nyt kun ne vaan sattu olemaan taas sopivasti käsillä, suunnilleen viskaisin kasaan ja ohimennen näppäsin kuvan. Pitäisköhän sitä vaan yrittääkin olla yrittämättä liikaa? ;)

Rentouttavaa viikonvaihteen jatkoa ja mukavaa alkavaa uutta viikkoa!



lauantai 7. syyskuuta 2013

Knuutilan syysmarkkinat

Eilen ja tänään on ollut ohjelmassa pääosin töiden viimeistelyä. Huomena olisi nimittäin tarkoitus osallistua Knuutilan syysmarkkinoille. Pääosin viimeistelyt ovat kyllä olleet lappujen kiinnitystä ja esimerkiksi villasukkien höyrytystä. Viimetinkaan tuppaa asiat usein jäämään. Sille tosin on olemassa myös sellainen ihan luonnollinen selitys, että kun päivässä sellaiset 8 tuntia menee tuolla varsinaisessa leipätyössä, niin se kummasti vaikuttaa tähän harrastustoimintaan. ;)

Tavaroita pakkaillessani huomasin, että kovin sydämellinen huomisesta myyntipöydästäni on tulossa. Sen verran paljon on hommaa tälle päivälle ollut, että en kovin paljoa käyttänyt kuvaamiseen aikaa. Yllä olevan kuvan otin puuhastelun lomassa pakkaillessani töitä ja pohtiessani töiden esille laittoa. Siitä kuitenkin saa vähän osviittaa, mitä huomena on mukana: Erilaisia huovutettuja koristesydämiä kiekuroilla, teksteillä, napeilla ja pitseillä koristeltuna. Lisäksi kotitonttuja ja villasukkia. Pitsinauhalla ja sydännapilla koristeltuja huopasydämiä on muissakin väreissä kuin nämä kuvassa olevat. Samoin villasukkia on toistakymmentä paria, joten värivaihtoehtoja on myös niissä. (Yhdet sukat olisi vielä puikoillakin, saa nähdä ehtivätkö mukaan. ;) )

Pöydästäni löytyy myös tämä enkelijoukko. 

Lisäksi mukana on huovutettuja pikkulintuja, pannunalusia, pannulappuja, magneetteja, avaimenperiä, rintakoruja ja lisäksi sytykeruusuja.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Lisää aarrelöytöjä

Olen ollut hieman huolissani siitä, mistä löytäisin lisää käsittelemätöntä lampaan villaa, jota käytän tonttujen partana. Parta-ainevarastoni alkaa nimittäin olla aika tyhjä.

Eilisen päivän olimme työntekijöiden virkistyspäivän merkeissä retkeilemässä, ja yhtenä vierailupaikkanamme oli Tolvilan kartano. Siellä teimme myös ostoksia Paimenen makasiinissa. Siellä kierrellessämme löysin myös laatikollisen varsinaista aarreainetta, nimittäin käsittelemätöntä lampaan villaa! 

 Villaa sai ostaa pussillisen "huimaan" 2€ hintaan. (Kauhoessani silmät kiiluen villaa pussiin, kuulin,  miten työkaverit virnuilivat vieressä: "Näittekste sen ilmeen kun se näki noi?" =D )
Kotiin päästyäni suunnilleen ensitöikseni laitoin osan villasta likoamaan. Aiemmin käyttämäni villa on ollut valmiiksi pestyä, joten en uskaltanut laittaa koko satsia pesuun heti, vaan päätin testailla vähän pienemmissä erissä, miten pesu sujuu. Annoin villojen liota hyvän aikaa, jonka jälkeen huuhtelin ne huolellisesti.

Tänään villa olikin sitten jo kuivunut! Eipä tarvitse enää murehtia, saavatko joulutontut partaa, ja jos saavat, niin mistä. Tästä satsista kyllä riittää! =)

Jotta tulisi kuva jostain valmiistakin, niin tässä satsi huovutettuja sydänrintakoruja. Taaskaan tämä kuva ei tee kyllä näille tuotteille oikeutta, sillä todellisuudessa värit ovat paljon syvempiä, eivätkä muodot ja pintakaan ole näin vinksahtanutta. Tämä kuvauspuoli on kyllä sellainen, jolle pitäisi kiireesti tehdä jotain! Eli toisinsanoen kehitellä oikeanlaista keinovalaistusta, sillä hyvässä luonnonvalossa kuvaaminen alkaa olla tähän aikaan vuodesta aika haastavaa, kun parhaimmat valoisat hetket kuluu töissä...

Nyt olisi tälle illalle ja huomiselle päivälle luvassa aika paljon töiden viimeistelyä. Vähän kesken olevaa on olisi jonkunverran odottamassa...

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! =)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Sydämiä

Edellisellä kerralla kirjoittelin löydöistä isäni varastosta, ja tällä kertaa jatkan samasta aiheesta. Nimittäin odotellessani viime viikonloppuna mökillä maalin kuivumista, päätin hyödyntää kauniin aurinkoisen ilman, ja huovutin ulkosalla. Siinä vaiheessa isäni kertoi, että varastossa olisi myös säkillinen superlonlevyjä. Ajattelin heti, että huovutusalustoja tarvitaan aina, mutta onneksi en saippuaisin käsin päässyt heti säkkiä penkomaan. Silloin olisin varmaan ottanut talteen vain levyn tai pari...

Siinä huovutellessani mieleeni nimittäin tuli, että jostain syystä jokin aika sitten olisin kaivannut superlonia muuhunkin. Ja sitten keksinkin jo, että mihin. Ja niinpä superlonia lähti sitten mukaan enemmänkin. Ja sille osalle, mikä vielä jäi, annoin viikolla hävityskiellon. =) 

Ensimmäistä mieleeni tullutta ideaa en vielä ole yrittänyt toteuttaa, mutta pari sen jälkeen tullutta kyllä. Tällä kertaa oli tarkoitus ottaa oikein työvaihekuviakin, mutta alkuun kun pääsin, niin kamera unohtui taas.

Superlonista leikkasin ensin sydämen, ja sitten märkähuovutin päälle kunnon kerroksen villaa. Sydämen kuivuttua otin taas tuttuun tapaan huovutusneulat esille, ja tikutin koristeet.

Lopputuloksena koristesydän, jonka voi laittaa vaikka koristeeksi oveen tai eteiseen. Sydämen korkeus on n. 18cm ja leveys n. 16cm. Jonkunaikaa pohdin, miten ja millaisilla kirjaimilla tekstin tekisin, ja sitten päädyin siihen, että koristekiemuroiden rinnalle voisi hyvin tehdä aika rennotkin kirjaimet. Tätä tehdessä koin myös sympatiaa niitä alakoululaisia kohtaan, jotka vasta opettelevat sekä kirjaimia, että kirjoitusta. Kävi nimittäin niin, että itsekin keskityin kirjaimiin ja niiden tekoon niin, että tyytyväisenä huomasin tuijottavani sydäntä, jossa luki "TERVTULOA". Onneksi olin siinäkohtaa vasta luonnosvaiheessa, joten virheen pystyi korjaamaan. Valmiista työstä kirjaimia ei olisikaan saanut mitenkään nypittyä jälkiä jättämättä pois.

Tätä tehdessä sydänideoita alkoi tulla enemmänkin, ja toteutukseen niistä pääsi tämän lisäksi vielä yksi.
Tämän sydämen voisi ripustaa vaikkapa ulko-oveen päiväuniaikaan. Nallen kädessä on sydän, jonka teksti kehoittaa olemaan hiljaa, ja vaikkapa olemaan soittamatta ovikelloa, sillä joku on nyt nukkumassa. Näitä oli tarkoitus tehdä myös vaaleansinisenä, mutta, yllätysyllätys, minulla ei ollutkaan vaalenasinistä villaa kyllin paljoa, läjä vain pieniä vajaita nyssäköitä. Uuden villatilaussuunnitelman ensimmäinen väri on siis kirjattu... ;)

Nyt olisi muutama villakasa taas odottelemassa lämmintä vettä ja mäntysuopaa. Hommiin siis! =)