sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Huovutettu pannumyssy

Tämän pannumyssyn valmistumisesta on jo kulunut hetki, mutta en ole tullut sitä laittaneeksi tänne blogiini. Pannumyssy on märkähuovutettu kaavan avulla, ja etupuolelle on neulahuovutettu valkoisella villalla koristekiemuroita.
 

Pannumyssyn leveys on n. 34cm ja korkeus n. 23cm. Villa on tiiviiksi huovutettua, ja villan paksuus on noin 0,5cm.
 
Vähän aluksi jostakin ihmeellisestä syystä epäilin, että mahtaako tällainen kerros huopaa yksin pitää kahvin tai teen lämpimänä, vai vaatisiko pannumyssy vielä vahvempaa villakerrosta. Pannumyssy on kyllä tiiviiksi huovutettu ja villan loistavat ominaisuudet materiaalina ovat hyvin tiedossani, mutta halusin varmuuden asiasta. Siispä päätin suorittaa pienen testin! Otin kaksi samanlaista kattilaa, johon laitoin yhtä paljon vettä, ja kuumensin niitä yhtä kauan. Sitten laitoin molempiin kattiloihin kannet päälle, ja toisen kattilan päälle myssyn.
 
Odottelin puolisen tuntia, ja menin katsomaan, mikä on tilanne. Kun otin myssyn kattilan päältä, ja tartuin kattilan kanteen, poltin sormeni. =D Vesi oli yhä erittäin kuumaa. Odottelin vartin, ja tein saman, mutta nyt vahingosta viisastuneena tartuin kanteen pannulappu kädessä. Kuumaa oli yhä. Lakkasin kellon tuijottelun, mutta tarkkailin tasaiseen tahtiin kattiloita. Siinä vaiheessa, kun vesi siinä kattilassa, jonka päällä oli pelkkä kansi, oli jo haaleaa, oli myssyn alla olleen kattilan vesi yhä kuumaa.
 
Päätin, että tämä testi riitti minut vakuuttumaan, että tämä pannumyssy ei todella enää tarvitse vanuvuoria tai mitään muitakaan lisävirityksiä. =) 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Huopasydän korvakoruja

Olen ollut tämän viikon lomalla, ja aikaa on ollut sekä näperrellä kaikenlaista, että myös näköjään päivittää tätä blogiakin taannoisen pitkän hiljaisen jakson edestäkin. =)

Joskus loppukesästä taisin täälläkin kirjoitella, että suunnitteilla olisi tehdä myös huovutettuja koruja. Nyt olen vihdoin päässyt siis tähänkin hommaan kunnolla käsiksi. Esimerkiksi tällaisia huopasydän korvakoruja olen tehnyt nyt jokusen parin.

 
Korvakoruissa on villasta neulahuovutetut sydämet, kaksi helmiäislasihelmeä ja hopeoitu pitsihelmi. Koukut ovat myös hopeoituja. Pituutta korvakoruilla on 3,5-4cm parista riippuen +koukku.
 
Jotenkin nuo hopeoidut pitsihelmet sopivat mielestäni huovutettuihin koruihin aivan loistavasti. Niissä on jollain tavoin samantapaista herkkyyttä kuin villassakin. Kun löysin ne helmihyllystä, keräsin silmät kiiluen mukaan, ja hamstrasin lisää heti seuraavalla käynnillä. ;)

 
Tämä korumaailma on kanssa sellainen juttu, että se kyllä imaisee mukaansa. Taidanpä lähteä katsomaan, ovatko eilen illalla märkähuovutetut huopahelmet jo kuivuneet... ;)
 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Huovutetut lapaset

Eilen täällä suunnalla jo tuiskusi räntää hetkittäin ihan kunnollakin, ja maakin oli paikkapaikoin valkoinen. Räntä tosin suli aikas pian pois, mutta asteen parin lämpätila pohjoistuulen kera on tänäänkin muistutellut, että talvi alkaa olla tuloillansa. Siispä on hyvä aika alkaa myös vähitellen suunnitella syysvaatteiden vaihtoa talvitamineisiin!
 
Kovimmillakin pakkasilla aika takuuvarma käsien lämmittäjä on huovutetut lapaset! Vahvuutensa ja tiiviytensä vuoksi ne pitävät kylmän hyvin loitolla, eikä pieni viimakaan niistä ihan heti mene läpi. Yhdet tällaiset huovutetut lapaset valmistuivat juuri.
Lapaset on neulottu Novitan Huopanen langasta.

Ennen pesukoneeseen laittoa lapaset ovat aikas jättimäistä kokoluokkaa. Pituutta on jonkun verran alta puolen metrin. =)
Pesukoneessa käynnin jälkeen lapaset ovat melkoinen myttykasa, mutta muotoilun ja harjauksen jälkeen ne näyttävät jo huomattavasti paremmilta. Pääsin työvaihekuvien ottamisessa hyvään alkuun, mutta tähän ne sitten jäivätkin. Piti ottaa kuva myös kuivuneista lapasista ja koristeluhuovutusvaiheesta, mutta taisi olla tekemisen into taas niin suuri, että kuvaaminen unohtui. ;)
Kun lapaset olivat muotoilun jälkeen kuivuneet, neulahuovutin lapasten selkäpuolelle tutut kiemurakuviot.
Kuvio on periaatteessa sama molemmissa lapasissa, mutta käsityön luonteeseenhan kuuluu se, että ihan identtisiä töitä on aika mahdotonta tehdä.
 
Olen tehnyt lapasia aiemmin myös Novitan ohjeella, mutta tämä ohje on omani. Näissä lapasissa peukalo on neulottu kiilamaiseksi, ja myös varrella on pituutta, sillä mielestäni lämmön tae on lapasissa myös se, että kylmä ei pääse lapasten suusta sisään. Nämä lapaset ovat kokoa M, mutta mitoitus on vähän reilumpi. Itse tykkään pukea huovutettujen lapasten alle vielä ohuet sormikkaat, joten siitäkin syystä huovutetut lapaset saavat  mielestäni olla vähän reilummalla mitalla. Nämä lapaset kädessä on nimittäin vähän hankalaa esimerkiksi avata ovea avaimella tai vaikka kaivaa puhelinta taskusta. Niinpä pakkasilla on mukavampaa ottaa sormikaskäsi hanskasta, kuin palelluttaa hetkenkään vertaa paljaita käsiä.
Mukavaa viikonloppua kaikille! =)
 
Ps.  Jos kiinnostuit näistä lapasista, niin nämä, kuten aika moni muukin blogissani esittelemäni työ, löytyy Taitomaasta! =)
 

Avainnauhoja huopasydämellä

Tänään olen tehnyt avainnauhoja. Itseasiassa ajatustyötä näiden nauhojen kanssa olen tehnyt jo tovin, mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. ;)
 
Avainnauhojen teko alkoi aina yhtä ihanasta liikkeestä, nimeltään Helmiq. Sinne mennessä on paras tehdä ostoslista valmiiksi ja pitäytyä siinä, että pysyy jossain hallinnassa ostokset... (Ostoslistan tekoa helpottaa - ja listaa pidentää -  se, että verkkokaupassa voi nähdä koko valikoiman...) Helmiq:n halusin mainita myös siksi, että liikkeen ystävällinen henkilökunta jaksoi taas auliisti etsiä minulle tarvitsemiani tarvikkeita, ja vastailla moneen moneen kysymykseeni ja jakaa käytännön vinkkejä ja neuvoja.
 
Kysymykseni liittyivät lähinnä siihen, mitkä materiaalit sopivat käyttämiini helmiin parhaiten  varmistuakseni avainnauhojen kestävyydestä, sillä haluan, että tekemäni avainnauhat ovat myös käytössä laadukkaita. Saamieni ohjeiden mukaan ostin mm. koruvaijeria, sekä siihen parhaiten sopivat kiinnityshelmet.
 
Niinpä siis päivitetyin tarvikevarastoin ja tiedoin avainnauhan tekoon!

 
Tein avainnauhat 7 säikeiseen 0,50mm koruvaijeriin. Avainnauhassa on huovutettuja helmiä, 6mm helmiäislasihelmiä, 8mm kissansilmälasihelmiä ja hopeoituja strassirondelleja.

Avainnauhojen "riipusosa" on n.7cm pitkä, ja siinä on 2 helmiäislasihelmeä, huovutettu sydän sekä hopeoitu rapulukko. Vaijeri on "vahvistettu" lukkoon kiinnitettäessä hopeoidulla vaijerinsuojalla, jotta vaijeriin ei syntyisi tiukkaa vaijeria kuormittavaa taitosta.  
Avainnauhan takana on hopeoitu lukko-osa. Avainnauhan saa kyllä pujotettua kaulaan ilman lukkoakin, mutta joissakin ammateissa on välttämätöntä, että avainnauhassa on myös ns. "heikko kohta", josta nauha katkeaa, vaikka vaijeri ei periksi annakaan. Myös tästä keskustelimme Helmiq:ssa ja tämän lukon pitäisi ajaa asia.
 
Myös lukko-osan molemmin puolin vaijerin silmukat on vahvistettu vaijerinsuojalla. Sen jälkeen vaijeri on kiinnitetty palaamaan lenkin jälkeen takaisin päin kolmella 2mm kiristyshelmiputkella. Kiristyshelmien väleissä on helmet tasaamassa siltä varalta, että nauha näyttäisi siistiltä myös silloin, jos syystä tai toisesta joku kiristyshelmi alkaisi antaa periksi. 
 
Avainnauhojen ympärysmitta on noi 75cm + riipusosa n.7cm.
 
Paha tapani on ollut sulloa avainnauha välillä esimerkiksi taskuun. Sitä ei kuitenkaan pitäisi tehdä, sillä taitokset rasittavat vaijeria ja lopulta haurastuttavat sitä. Tämä on tietenkin hyvä pitää mielessä myös koruja tehdessä. Esimerkiksi huopahelmien pujottamiseen tarvitaan vahvaa teräväkärkistä parsinneulaa, mutta pujotan helmet niin, että pujotan vaijerin neulansilmään aivan vaijerin päästä, ja tästä syntyvä taitososa on ns. ylimääräistä vaijeria, jonka leikkaan lopuksi pois.
Vaikka avainnauhat onkin tehty asiantuntijoiden neuvojen mukaisesti valituista materiaaleista, täytyy muistaa, että niiden käyttö on kuten korujenkin käyttö: Nylon-nauhojen vertaiseen kestävyyteen ne eivät varmasti yllä, mutta oikein ja huolellisesti käytettyinä ja tiettyä varovaisuutta noudattaen niistä riittää iloa ja piristystä päivään! =)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kännykkäpusseja

Tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta täällä ollaan yhä. =) Kaikenlaista "puolivalmista" on tullut tehtyä, ja jotain valmistakin, mutta blogin päivitykseen asti ei ole mukamas aikaa riittänyt...
 
Minulta kyseltiin kesällä markkinoilla kännykkäpusseja. Niitä minulla ei silloin ollut, mutta ajatus on pyörinyt päässäni. Huovutettuna tietenkin... Nyt niitä olen saanut muutaman valmiiksi. Pitkään pyörittelin päässäni, että millaisia ja miten, kun pitäisi olla kuitenkin käytännöllisyyskin huomioitu. Tällaisia sitten lopulta syntyi:
 



Kännykkäpussit on neulottu Novita Huopasesta, ja huovutettu sitten pesukoneessa.


Kännykkäpussien koristeet on neulahuovutettu. Aiemmin en ole neulahuovuttanut pesukoneessa vanutettuun huopaan, joten ensin piti tehdä pieniä testejä, kuten esimerkiksi tarkistaa, miten neulahuovutetut kuviot kestävät pesun. Ja hyvinhän ne Huopasen ohjeen mukaisen käsinpesun kestivätkin!
 
Kiinnitykseksi valitsin nepparikiinnityksen. Neppareita ostaessani myyjä ei osannut sanoa, miten kyseiset nepparin toimisivat huovutetun materiaalin kanssa. Niinpä testasin myös sen: Iskin nepparit kiinni samaiseen huopakoetilkkuun mihin testasin neulahuovutustakin. Kiinnitys onnistui hyvin! Sitten testaamaan. Parin illan aikana hypin nepparia auki ja kiinni aikas ahkeraan, ja hyvin piti! (Ainoa asia, jonka kanssa alkoi olla ongelmia, oli omat sormet. ;) )


Vielä halusin kännykkäpusseihin jonkinlaisen kiinnityssysteemin, jolla pussin saa kiinnitettyä esim. avainnauhaan, laukkuun tms. Koska villaan tehtävät reiät alkaisivat todennäkäisesti jossain vaiheessa venyä, niin päätin ratkaista ongelman pujottamalla kestävää ja vahvaa vahattua puuvillanyöriä pussin pohjan läpi kulkemaan pussin sisäkautta, ja taas pussin yläosassa pussin takaa ulos. Huovutettu villahelmi pitää nyörin kiinni alhaalla, ja nyörin yläpäässä on kiinni hopeoitu rapulukko, jolla pussin voi tarvittaessa kiinnittää.
Tästä kuvasta tuo narukiinnitys tulee ehkä vähän paremmin esille.
 
Valokuvauksen kanssa edelleen piisaa haastetta... Silloin, kun on mukava aurinkoinen päivä, jolloin kuvata, ei juuri ole ongelmia, mutta tämä hämärä aika on asia edelleen. Keinovalot tuppaavat vääristämään värejä, ja kun kuvia käsittelee värien palauttamiseksi, niin kuvat eivät ole enää kovin luonnollisen näköisiä muuten. En omista järjestelmäkameraa, vaan ihan tavallisen digikameran. Näidenkin kuvien ottamisen jälkeen olen kuitenkin taas pari pientä juttua oppinut, joten enköhän vielä tämän homman opi! =)