tiistai 31. joulukuuta 2013

Lisää ompeluksia

Täällä on ompeluhommat jatkuneet. Kun sain koiranpedin valmiiksi, ompelin keittiöön verhot. Verhot ovat hyvin yksinkertaiset, pelkkä tavallinen verhokappa. Keittiössäni verhokisko on varmaan jotenkin normaalia korkeammalla ikkunaan nähden, kun en ole oikein löytänyt kaupasta sopivan pituista kappaa, joka olisi muutenkin ollut kiva ja kohtuuhintainen. Sen jälkeen, kun kyllästyin totaalisesti edellisiin keittiön verhoihin, ostin pikapikaa yksinkertaisen kapan, joka näytti aika hassulta, kun peitti ikkunasta vain yläreunan...
Koska verho sinänsä on hyvin yksinkertainen, ompelin muutaman kangassydämen, jotka kiinnitin verhon reunaan. Kiinnitys on tehty vain pienellä hakaneulalla, joten jos mieli muuttuu, saa sydämet myös pois. Aluksi minun piti laittaa sydämiin tuota pitsiä vielä (huolestuttavan paljon ;) ) enemmän, mutta lopulta päätin, että kaksi pitsirusettista sydäntä riittää ja yksi napillinen sydän väliin.
Verhojen kuvaaminen on kyllä muuten hyvin haastavaa, kun salama ja kuvaaja meinaavat itsepintaisesti heijastua ikkunasta... Mutta oli pakko laittaa tänne myös sellainen kuva, jossa ikkunalaudalla olevat orkideat näkyvät. =) En ole mikään viherpeukalo, ja minulla menestyvät sellaiset huonekasvit, jotka kestävät pitkiäkin kuivia kausia, mutta jostain syystä orkideat saan kukkimaan uudestaan. Näistä kaksi kukkivat uudelleen ensimmäistä kertaa ja tuo etummaisin valkoinen jo toista kertaa!
 
Olkkarissa minulla on pellavaiset paneeliverhot. Keittiön verhokangas on keinokuitua, mutta vähän pellavan näköistä. Pidän pellavasta ulkonäöllisesti, mutta muiden ominaisuuksiensa takia se on verhokankaana aika haastava. Hermot meinaa mennä, kun pesun jälkeen niitä yritän silittää. Rypyt pysyvät itsepintaisesti, vaikka jättää linkoukset pois... Mankeliin en ole uskaltanut laittaa siltä varalta, että sattuisivat menemään kurttuun.
Verhojen lisäksi ompelin keittiöön käsipyyhkeen, jonka saa kiinnitettyä keittiökaapin oven kahvaan. Pyyhekangas on tavallista froteeta, joka on kantattu joustavalla vinonauhalla. Ripustusosa on pellavaa ja applikoitu sydän puuvillaa, joten pyyhkeen voi pestä 60 asteessa. Sydämessä oleva nappi toimii sekä koristeena että kiinnitysvälineenä.
Yhden sydämen ripustin vielä koukkuun työpöydän päälle.
Ja kun sydänten ompelemisessa pääsin alkuun, niin niitähän tuli sitten ommeltua hetikohta muutama muukin. =) Koristukset ja ripustuslenkit enää vaan puuttuvat.
 
Niin alkaa tämä vuosi olla aika lopuillaan. Perinteisesti vietän uutta vuotta kotona, sillä rakettien ampumisen vuoksi en halua jättää koiraa yksin kotiin. Kumpikaan koiristani ei kyllä niitä ole koskaa pelännyt, mutta en myöskään halua ottaa sitä riskiä, että jonkinlainen paniikki iskisi niin, että en olisi paikalla. Siitä se pysyvämpi pelko helposti voisi sitten jo syntyä, ja aika tukalat vuodenvaihteen päivät on niissä kodeissa, joissa koira hysteerisesti pelkää. Täällä ainakin jo toissa päivänä iltalenkillä ollessamme oli tasainen pauke.
Kuten tästä kuvasta voi päätellä, nyt ei kuitenkaan taida pelottaa yhtään mikään, vaan lenkin jälkeen on niin mukava ottaa pikku nokkaunet. Kuvan laatu ei ole kovin hyvä, kun piti ottaa kuva vähän kaukaa, ettei kaveri herää ennenkuin ilme on tallennettu. =D


Nyt on aika kiittää tästä vuodesta, ja toivottaa
 
Onnellista Uutta Vuotta 2014!


lauantai 28. joulukuuta 2013

Koiralle peti

Niin ne joulunpyhät taas menivät. Joulua saimme viettää jälleen mukavasti ja leppoisasti perheen kesken. Nyt on jäljellä vielä ihania vapaapäiviä vuodenvaihteeseen asti!
 
Eilen suuntasin ompelukonekaupoille. Tähän asti olen ommellut esimerkiksi isäni äidin vanhalla teollisuusompelukoneella. Tuosta koneesta jouduin kuitenkin tilanpuutteen vuoksi luopumaan, ja kone olisi muutenkin tarvinnut ainakin pientä sähköhuoltoa. Onneksi tuo kone on kuitenkin hyvässä tallessa! Sen lisäksi olen lainaillut sekä äitini, että viimeaikoina pääasiassa siskoni ompelukonetta.
 
Aikapaljon googlettelin ja mietin etukäteen, millaisen koneen haluaisin. Mitään ihmeellisyyksiä koneeseen en kaivannut, mutta sellaisen koneen halusin, millä on hyvä ja sujuvaa ommella. Minulla on myös tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto, ja vaikka en niitä hommia varsinaisesti työkseni teekään, niin tiedän, mitä koneelta vaadin: Jos tikki ei suju tai muuten joku perustoiminto tökkii, menevät hermot alta aikayksikön!
 
Lopulta minulla oli jonkinlainen ajatus koneesta ja merkistä kun kaupoille lähdin, mutta lopputulos oli kuitenkin eri kuin suunnittelin.  Nyt parin päivän testauksen jälkeen olen aika varma, että tein oikein hyvät kaupat! Ostin siis hyvän peruskoneen. Kuten sanoin, koneesta ei löydy sellaisia ihmeellisyyksiä kuin 20 erilaista koristetikkiä, mutta tarpeelliset perustoiminnot, jotka todella tuntuvat toimivan. Koneen käyntiääni kertoo jo aika paljon, ja esimerkiksi paininjalkaa ei tarvitse nostella tiukemmissakaan mutkissa tai vähän paksummissa saumakohdissa, kun kankaansyöttö toimii. Olen ollut yleensä erittäin laiska vaihtamaan edes vetoketjupaininjalkaa, mutta tässä koneessa sekä se, että esimerkiksi kätevän oloinen huolittelupaininjalka ovat kyllä vaihtamisen vaivan arvoisia. Ja yksi erikoisuus koneessa kyllä on, joka on pakko mainita: Yksivaiheinen napinläpi!! Sellaisesta en ole edes osannut unelmoida kehitellessäni keinoja, miten kaihtaa napinlävet ainakin näkyviltä paikoilta. Tähän mennessä en nimittäin ole onnistunut tekemään nelivaiheisella tavalla kyllin siistejä napinläpiä, vaikka miten olisin keskittynyt... Niin se vaan on, että hyvät työvälineet ovat aika tärkeä osa tekemisen iloa! =)
 
Kun eilen olin saanut koneen kotiin, niin pitihän sitä sitten heti testatakin! Ja uuden koneen opettelu- ja tutustumistyönä päätin ommella niinkin tuikitärkeän asian, kuin koiran pedin! =)

 
Itseasiassa tämä on sikäli ihan tarpeellinen, että edelliseen versioon minulta meinasi jo mennä  hermot. Kodissani ei siis ole edes aiemmin ollut koiranpetejä, koska koirani eivät ole sellaisella yrityksestä huolimatta viihtyneet. Vanhemmalla koirallani oli etuoikeus nukkua sängyssä, ja nuorempi Aksu nukkui vain lattialla. Kun vanhempi koirani sitten viime kesänä oli niin kipeä, ettei voinut ja pystynyt hyppäämään sänkyyn, tein sille pedin vanhasta päiväpeitosta. Kun koiran parantumisesta ei ollut enää toivoa, ja koira jouduttiin lopettamaan, Aksu varoi visusti ensimmäisen yön laittamasta edes hännänpäätään tuolle pedille, vaan yritti maata sängyn ja tuon pedin välissä pienellä sykkyrällä. Mutta sen jälkeen tuo peti alkoikin kelvata Aksulle, enkä hennonnut laittaa sitä pois. Peti tosin siirtyi eteiseen, eikä minun taitteluni kelvannut, vaan se piti "pedata" aina itse. Tuloksena se, että usein kotiin tullessani en tahtonut saada väliovea auki, koska sen takana oli mytyssä oleva koiranpeti. Sen lisäksi oikein mukavaa ja mieltäylentävää hommaa on siivota ja tampata päiväpeittoa, joka leväällään pyörii lattioilla ja on kauttaaltaan koirankarvoissa...

 
Tämän pedin sisällä on siis tuo päiväpeitto taiteltuna. Toisella pitkällä sivulla on vetoketju, jotta päällisen saa irrottettua pesua varten. Aplikoidut kuviot, eli luun ja sydämet, tein kieltämättä vähän pilke silmäkulmassa. Jos nyt koiralle kerran tehdään peti, niin tehdään sitten kunnon koiranpeti kans! ;)
 
Yllä olevasta kuvakollaasista voisi päätellä, että peti kelpaa käyttäjälleen. Myös ihan tyytyväisen oloista kuorsausta on eteisen suunnalta kuulunut. =) (Nämä ihanat kurakelit... uskokaa tai älkää, mutta tämän koiran perusteellisesta pesusta föönauksineen ja muine siistimisineen on 4 päivää aikaa...)


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulurauhaa!

"Joulu on siellä, missä sydän kysyy:
Missä olet Joulunlapsi?
Joulu on siellä, missä sydän etsii
joulutähteään.
 
Joulu syntyy sinnekin, missä puitteet
eivät täytä normia joulusta.
Sillä joulu syntyy
aina sydämeen.
 
Jouluevankeliumi lyhyesti:
Kaikille ihmisille,
sinulle ja minulle
on syntynyt
Vapahtaja."
(Marleena Ansio)
 
 
Oikein hyvää ja rauhallista joulua!
 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukukkia

Vielä kaksi yötä jouluun. Tänään valmistuivat viimeiset joululahjat. Myös joulusiivoa olen aloitellut. Koska työni puolesta näin joulun aikaan kiirettä ja tekemistä piisaa, tapanani on keskittyä omiin jouluvalmisteluihin yleensä vasta, kun töissä kiireet helpottavat. Nyt on niin mukavasti, että joululoma alkoi hyvissä ajoin: perjantai oli viimeinen työpäiväni tältä vuodelta!
 
Ensimmäisenä joulusiivouslistassani oli tänä vuonna koiran pesu. =) Nyt voisin ihan mieluusti siirtää tuon koiran kokonaan sisäkoiraksi siiheksi, kun pakkaset toivottavasti alkavat. Vaan siitä ei taida tuo karvakuono olla yhtä mieltä. =) Lattioita ei näillä säillä kannata koirakodissa siivota ennen aatonaattoa. Täällä on ainakin tullut nimittäin tänäänkin vettä ropisemalla...
 
Eilen kävin ostamassa joulukukat, ja laitoin ne valmiiksi. Vaikka täällä blogissani on huopakukkia viimeaikoina esiintynytkin, niin mielestäni jouluun kuuluvat myös oikeat kukat.
 
Minulla on selvästi tietynlaiset jouluperinteet myös joulukukkien kanssa. Tähän ruukkuun nimittäin olen jo aika monta vuotta laittanut joka joulu amarylliksen. Tosin, tähän asti siinä on aina ollut valkoinen amaryllis, mutta tänä vuonna ostin punaisen. Saa nähdä, ehtiikö kukka avautua aatoksi. Kaupassa oli nimittäin joko nuppuisia amarylliksiä, tai sitten auenneita, mutta niin pitkällä varrella, että jo sellaisen kotiintuominen olisi ollut haaste.
 
Amarylliksen tukena on myös useamman vuoden takainen koivurisusta tekemäni kiemura. Sisällä on tukevaa rautalankaa, ja päälle kieputettu risua ja viiksilangaksi kutsuttua rautalankaa. Tukena tämä on tosi jämäkkä ja jaksaa hyvin pitää amarylliksen varren pystyssä. Se on myös kestänyt hyvänä vuodesta toiseen.
 
Amarylliksen juurella on sisalia ja männynkaarnasta veistetyt sydämet. Sydämiin on kuumaliimalla kiinnitetty rautalangat taakse, joilla sydämet on istutettu ruukkuun. Lisäksi somisteena on rusetti. Tuo pellavanvärinen leveä nauha on lemppariani, samoin tuo kapeampi jouluinen nauha.

Hyasintin tuoksu kuuluu ehdottomasti jouluuni. Hyasintinkin juurella on sisalia ja rusetti somisteena, ja lisää joulun tuoksua tuomassa kanelitanko ja neilikoita. Neilikat liimasin kimpuksi kuumaliimalla, ja kiinnitin samalla keskelle rautalankaa, jolla sain neilikat istutetta. Samoin kanelitankojen lomaan on piiloon sidottu rautalankaa.

Lisäksi ostin vielä yhden pienen joulutähden. Sen istutin vaaleaan kukkaruukkuun. Paljoa muuta se ei kaipaakaan.
Parvekkeelle hain koiran kanssa metsässä käydessämme kimpun mustikanvarpuja. Muistan jouluja, kun olen kaivanut edes muutamaa varpua lumen alta. Tänä vuonna ei ollut sitä ongelmaa! Varvut ovat mielestäni hyvin koristeellisia ihan pelkältäänkin, mutta tällä kertaa huovuttelin punaisia palloja koristeiksi. Palloissa on siimaa ripustuslenkkinä.
 
Vaikka puuhaa vielä onkin, pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että joulurauha alkaa laskeutua mieleen ja sydämeen. Sitä samaa toivon teille kaikille blogini lukijoille! <3
 




lauantai 21. joulukuuta 2013

Pienelle pojalle

Hyvä ystäväni sai muutama viikko sitten pienen poikavauvan. Tällä viikolla pääsin katsomaan tuota ihanuutta. Lahjaksi vein huovutetun sydämen ja junasukat.
Tämän sydämen voi ripustaa vaikkapa ulko-oveen kertomaan mahdolliselle tulijalle, että pieni on päiväunilla. Aiemmin olen tehnyt vastaavanlaisen sydämen myös vaaleanpunaisena.

Junasukat neuloin Lankamaailmasta ostetusta Ulrikasta. Se on 100% villaa, mutta niin pehmeää, että sitä voisi merinovillaksi luulla. Junasukat on siitä hyvät, että ne pysyvät hyvin vauvan jalassa, ja niihin liittyy myös ihana tarina. Junasukkien tarina ja ohje löytyvät Etelä-Pohjanmaan Taito-sivulta. 
 
"Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana."


 
 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Huovutettu kissa

Viikonloppuna sain huovutettua minulta tilatun kissan. Näitähän olen tehnyt ennenkin, mutta en vielä mustavalkoisena.
Musta ja valkoinen on kyllä aika haastava väripari huovutuksessa. Mustat villakuidut näkyvät älyttömän hyvin valkoisessa, ja valkoiset mustassa, joten aika tarkkana saa olla, ettei työ muutu harmaaksi! Kissan sisälle mahtuu 3/4 litran pullo, joten tätäkin kissaa voi koristekäytön lisäksi käyttää myös kattauksessa ja juoman viilentäjänä.

Tilauksena oli siis musta kissa, jolla on valkoista rinnassa. Ja myös kuonoon piti tulla nuo valkoiset täplät.
Huovuttajan helpotukseksi kissan silmät ovat kiinni. Silmien huovuttaminen on mielenkiintoista, mutta yleensä kestää aika pitkä aika, että saan silmistä itseäni tyydyttävän lopputuloksen...
Yllättävän hyviä kuvia keinovalossakin tästä kissasta tuli. Tietenkin parempiakin voisivat olla, ja vähän piti jälkikäsitellä, mutta kyllä näistä nyt aikahyvin ideasta kiinni saa! =)
Eiliset myyjäiset sujuivat mukavasti. Ne olivatkin sitten vuoden viimeiset. Taitomaahan olen viikonloppuna lisäillyt joitakin myyjäisistä jääneitä töitä. Postin lupauksen mukaan viimeistään keskiviikkona lähetetyt kirjeet ovat perillä jouluksi.
 
Tänään olen siivonnut (lue: raivannut) kotiani taas kodin näköiseksi. Viimeiset pari viikkoa se on näyttänyt enemmänkin varaston ja työhuoneen risteytykseltä, ja vaikka olen mielestäni tasaiseen tahtiin vähän imuroinutkin, niin täällä on siitä huolimatta myös lattiat näyttäneet siltä, kuin täällä asuisi musta-valko-ruskean koiran lisäksi punainen ja vihreä koira. =) Yksi tilaustyö olisi vielä tehtävänä ennen joulua, mutta sen saan tehtyä kyllä vähän pienemmällä "levittäytymisellä". =)
 
Tuossa villoja ja muita tykötarpeita pakkaillessani tuumailin itsekseni, että alkuvuonna voisi yrittää tehdä töitä, johon käyttäisi ensin pois ne materaalit, joita jo on. Mutta toisaalta, itseni tuntien, kun se joku idea iskee, niin selitä siinä sitten itsellesi, että nyt ei tehdä sitä, kun tehdään noita toisenvärisiä ensin... =) Ja toisaalta, tässä huushollissa ei vielä ole nähty yhtä ainoaa villanyssäkkää, joka ei kohtuullisessa ajassa jokatapauksessa käytettyä olisi tullut. (Paitse ne muutamat väriaarteet, joita en raaski käyttää. ;))
 
Vielä olisi viikonverran aikaa jouluun. Tiedän, että ainakin itselleni on liian kliseistä ja turhaa sanoa, että "eihän stressata". Ainakin itselläni on työnkin puolesta melkoisesti vielä tehtävää. Mutta jos joka päivä löytäisi sen pienen, rauhallisen ja tunnelmallisen hetken, niin eikö se olisi jo aika hyvä? Itselleni tässä auttavat kynttilät, joita nytkin palaa aika lukuisa määrä, niin sisällä kuin parvekkeellakin.
 
Mukavaa uutta viikkoa!

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulumyyjäiset

Lauantaina 14.12. olen myymässä töitäni joulumyyjäisissä Nokialla. Myyjäispaikkana on Kahvila Annun Kannu ja Pannu , ja myyjäiset ovat klo 11-13.

Kutakuinkin siis samanlaisia töitä myyntipöydästäni löytyy tulevanakin viikonloppuna kuin viimeviikonlopun myyjäisissä. Sen verran kiireisiä ja pitkiä päiviä on tämä työviikko pitänyt sisällään, että kovin paljoa täydennyksiä en ole ehtinyt tekemään, mutta jotain kuitenkin. Erityisen suosittuja olivat nuo huovutetut jouluomenat, ja lähinnä niitä olen tikutellut lisää, ja myös amaryllisvarasto on saanut täydennystä. =)
 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Lämmittelyä...

Istahdin tähän koneen ääreen kirjoittelemaan kuuman glögimukillisen kanssa. Nyt alkaa jo olla mukavan lämmin. Se johtunee hyvin pitkälti siitä, että koiraa iltalenkittäessäni puin vielä päälleeni ylimääräisen toppaliivin, joka kyllä sitten alkoi olla jo aika liikaa kun vauhtiin päästiin. =)
 
Ihanan talvisessa säässä sain olla tänään mukana Knuutila joulukylässä. Siitä siis tämä lämmittely. Vaikka kuinka luulen oppineeni lämmintä kerrospukeutumista, niin vilu tuli vähän kuitenkin.  Varsinkin käsiä on aika vaikea pitää lämpimänä, sillä töiden myynti ja pakkaus ei tahdo edes sormikkaat kädessä onnistua. Pakkasta ei ollut paljoa, mutta pieni pohjoisen puoleinen tuuli teki ilmasta vähän kylmemmän.
 
Tapahtuma oli erittäin mukava kokemus ja omalta osaltani hyvin onnistunut! Kartanon piha oli kaunis ja tunnelmallinen valaistuksineen ja joululauluineen. Tapasin myös paljon erittäin ystävällisiä, mukavia ja hyväntuulisia ihmisiä. Vaikka siis ulkoisesti kotiinlähtiessä oli vähän vilu ja sormet lähes syväjäässä, niin mieltä lämmittää edelleen!
 
Sen verran kiirettä piti, että kuvaamiselle ei oikein jäänyt aikaa, mutta pari kuvaa sentään ehdin ja muistin tapahtuman alussa hätäisesti napata. Kartanon pihapiiristä olisi kyllä saanut ihania jouluisia kuvia vaikka kuinka!
 
Ihan viimeisenpäälle en saanut myyntipöytääni järjestettyä, sillä pienien teknisten ongelmien vuoksi meinasi tulla melkein kiire...
 
Liekö syynä tuuli vai oma sähläys, mutta suunnitelmia töiden esillelaitosta piti pikaisesti hieman muokata. Onneksi muovilaatikoista, joissa tavaroita kuljetin, onnistuin kyhäämään pikaisesti sivupöydän, kun en saanutkaan tuohon "seinääni" viritettyä suunnitelmieni mukaan ns.apuhyllyä tai koria. Tai sain, mutta viritelmä kippasi nurin. =) Paljoa tuulta ei ollut, mutta sen verran, että pöytäliinan helmat lepattivat, ja enkeleitä piti välillä vähän suojata, että pysyivät pystyssä. Jokatapauksessa erityisesti nuo sukat tuossa edessä eivät oikein kovin silmiä hivelevästi ole esillä, mutta onneksi se ei kuitenkaan myyntiä estänyt.
Useampikin ihminen tuli pöytäni luo ihmetellen, miten uskalsin pitää amarylliksiä ulkona pakkasessa? Eivätkö ne paleltuisi? No, nämä amaryllikset eivät palellu! =) Hieman lisävalaistusta pöytäni olisi kaivannut, mutta myöhemmin illan hämärtyessä sain onneksi pöytääni lisää kynttilänlyhtyvaloa. Eipä sen parempaa jouluvalaistusta kyllä taida ollakaan!
 

Ps. Arvatkaapas hämyisestä kuvasta, kuka myöskin oli paikalla? =)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Virkistyspäivä ja myyjäisvalmisteluja

Tänään on taas ollut kovin kädentaitopainotteinen päivä: Aamulla keräsin (ison) kassillisen huovutustarvikkeita mukaan, ja lähdin viettämään työkavereiden kanssa mukavaa ja leppoisaa huovutusaiheista virkistyspäivää! Itse käytin päivän jouluomenoita huovutellen. Työporukkaamme kuuluu melkoisia kädentaitajia, ja vinkkejä tuli jaettua niin huovutuksen kuin korujen teon tiimoilta. En ole kovin "tekninen" ihminen, mutta jopa minun oli pakko ottaa kännykkäkamera avuksi, jotta sain talletettua jonkun hyvän työohjeen muistiin. Aika hienoa siis, että meidän ei tarvitse varailla kursseja virkistäytyäksemme, vaan voimme kukin jakaa tietojamme ja taitojamme toisillemme. Seuraavaa kädentaitovirkistyspäivääkin jo suunniteltiin, ehkäpä korujentekoteemalla. =)
 
Kotiin tultuani alkoikin sitten operaatio töiden pakkaus. Huomena Knuutilan kartanossa järjestetään perinteinen joulukylä-tapahtuma, jonne olen menossa myymään töitäni.

 

Pöydästäni löytyy esimerkiksi:


 Huopa-amarylliksiä...
 ...huovutettuja omenoita...
...jouluisia huopasydämiä...
...huopapipareita...
... ja huovutettuja enkeleitä.
 
Näiden lisäksi pöydässäni on vielä esimerkiksi villasukkia, huovutettuja lapasia, - pannunalusia, - pannulappuja, - pikkulintuja, huopasydän korvakoruja ja - avainnauhoja, huovutettuja koristesydämiä ja sytykeruusuja.
 
Jossain vaiheessa viikkoa sääennustukset näyttivät aika huolestuttavilta ulkomyyntiä ajatellen, mutta nyt taitaa näyttää jo vähän paremmalta. Tuulessa ja lumituiskussa ulkomyyntipöydällä voisi olla jo aika haastavaa tällaisten töiden kanssa!
 
Innolla odotan huomista, varmasti hyvin tunnelmallista iltaa! Nyt toivottelen kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivän iltaa! Ollaan iloisia ja kiitollisia omasta kotimaastamme! =)

 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lapsen neulejakku ja huopaenkeleitä

Nyt ollaankin sitten jo joulukuussa! Tuntuu, että joka vuosi näihin aikoihin mietin, että miten ihmeessä aika on voinut kulua näin nopeasti, että joulu on taas tulossa! Joulukuu yleensä kuluu myös kovin sukkelaan, kun kaikenlaista puuhaa tuntuu riittävän, niin töissä kuin muutenkin. Erityisesti tällä hetkellä iloitsen siitä, että nyt vaikuttaa siltä, että odottamani pakkaskelit ovat alkaneet, ja vähän luntakin on jo saatu! Näin koiraihmisenä tuo lumi ja pakkanen on niin ihanaa kahdesta syystä: Ensinnäkin kotiin kulkeutuu vähän vähemmän hiekkaa ja kuraa, ja toisekseen, taas näkee vähän paremmin lenkkeillä myös metsäpoluilla! Ihmeellistä, miten jo pieni hento lumikerros voi tuoda niin paljon valoa!
 
Neuloin ihanalle 1½ vuotiaalle kummitytölleni tällaisen palmikkojakun. Neuleen koko ja malli oli oikein sopiva, ja istui tytön päälle hihan pituutta myöten kuin mittatilauksesta tehty. ;)
Neule on tehty Garnstudion ohjeella. Tosin sellaisen muokkauksen tein, että en neulonut ohjeen mukaista kaulusta, vaan tein pääntielle vain ainakoikeaa, kuten hihansuissa ja helmassakin. Vähän jännitin, tuleeko pääntiestä näin sopiva, mutta onneksi tuli. =)

 Lankana neuleessa on Lankamaailmasta ostettu Ulrika, joka on 100% villaa.
Harvoin käy nappien kanssa niin hyvä tuuri kuin nyt, kun satuin löytämään tismalleen langansävyyn sopivat napit! Itseasiassa toiveena oli valkoiset napit, mutta juuri tällä kertaa ei löytynyt oikean kokoisia nappeja valkoisena. Eipä ollut kuitenkaan huono siis tämä vaihtoehto B.
Viime viikonloppuna valmistui taas muutamia enkeleitä lisää. Tässä kuva niistä.
 
Edellisellä kerralla harmittelin, kun vihreä villa loppui kesken. Viikolla sain tilaamani villat, ja kukkia on siis taas tehty. Maljakollinen amarylliksiä odottaa tällähetkellä ruukkuun "istuttamista".
 
Mennyt viikko kului itselläni flunssaa potiessa, ja töiden jälkeen ei ihan joka päivä ollut enää kovin paljoa virtaa sen enempää huovutella kuin neuloakaan. Toivottavasti alkava viikko sujuu vähän energisemmin, tehtävää nimittäin kyllä olisi. =)

Mukavaa joulukuuta ja joulunodotusta kaikille! =)