keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Tämä vuosi alkaa olla aikalailla lopuillaan. Tänä vuonna minulle on tapahtunut monia hienoja asioita, ja yhtenä niistä on tietenkin tämän Käsityöpajani perustaminen. Se on opettanut minulle ainakin sen, että unelmia kannattaa toteuttaa. =) Suurin este unelmien toteutumiselle taitaa lopulta olla ne rajat, joita itse itsellemme asetamme. "Ei minusta ole... En minä osaa... Ei minulla ole mahdollisuuksia... No ehkä sitten joskus..." Suurin rohkeus tarvitaankin ehkä niiden omien ennakkoasenteiden ja pelkojen ja itselle asetettujen rajojen murtamiseen. Ja jos sen yhden rohkean askeleen uskaltaa ottaa,  on mahdollisuus päästä mukaan huikeille matkoille! =)
 
Käsityöpajani on ollut pystyssä nyt vajaan puoli vuotta. Olen oppinut jo nyt monta asiaa, ja etenkin sen, että monta asiaa on opeteltavana. =) Kun ennen joulua siivoilin pajaa joulun ajaksi sivuun, koin kieltämättä väsymystä, mutta myös pientä haikeutta, ja ennen kaikkea intoa! Kaiken aikaa mielessä pyöri ideoita ja ajatuksia, uusia unelmia. Olen sanonut, että päätyötäni tästä ei varmasti koskaan tule, ihan jo pelkästään siksikin, että varsinaisesta työstäni pidän kovasti, mutta ehkä tämä on jo vähän enempi kuin vain rakas harrastus. =)
 
Olen myös saanut huikean määrän kannustusta, ja aivan ihania palautteita. Enkä niitä palautteita ole muuten pystynyt aina kuivin silmin lukemaan. On uskomatonta, millaisia merkityksiä olen saanut kuulla tuotteideni saaneen. Mitä voi esimerkiksi merkitä huovutettu kukka tai enkeli? Tai miten hyvää mieltä koru voi ihmiselle aina uudelleen ja uudelleen tuottaa? Jos minä teen tätä rakkaudesta käsitöihin, ja saan näiden tekemisestä iloa, ja vastaavasti tekemäni tuotteet tuottavat sitä muille mitä erilaisimmin merkityksin, en voi muuta kuin tuntea sekä iloa että nöyryyttä.
 

 
Tässä kohtaa on siis aika kiittää tästä vuodesta! Kiitos jokaiselle asiakkaalle, kannustajalle, tukijalle, tsemppaajalle, palautteen antajalle... KIITOS! <3 Tämä on ollut minun unelmani, jota minä olen lähtenyt toteuttamaan, mutta ilman teitä se ei olisi onnistunut. <3
 
Nyt edessä on uusi vuosi ja uudet kujeet. ;) Kuvassa heti yhtenä esimerkkinä tänään aloitettu ja suunniteltu uusi villasukkamalli. Saapa nähdä millainen siitä tulee, meikäläisen tapauksessa se suunnitelma saattaa hyvinkin elää siihen asti, kunnes viimeinenkin langanpätkä on päätelty. ;)
 
 
Onnellista Uutta Vuotta 2015!


tiistai 30. joulukuuta 2014

Huopahelmikaulakoruja

Ihan ensiksi, tervetuloa blogini lukijaksi Tuire! =)
 
Joulun pyhien mentyä kaivoin villat taas heti viikonloppuna esiin, ja huovuttelin huopahelmiä. Edellisten huopakorujen tekemisestä olikin taas kulunut tovi, kun joulun alla keskityin enempi muihin huopajuttuihin. Ja olipa tämä taas niin mukavaa! =) Itsekseni totesin, että täytyy mun tästä puuhasta aika paljon pitää, koska taas ehkä noin viikon näpertelytauon jälkeen (jos neulomista ei siis lasketa) ajantaju katosi kun vauhtiin pääsin. =)
 

Tein yhden aiemminkin täällä esittelemäni ja kohtalaisen suositun simpukankuoripalahelmistä ja huopahelmistä valmistetun korun, ja muutaman ihan uudenlaisen.


Tähän koruun huovutin valkoisia ja beigen värisiä huopahelmiä.
 
 
Lisäksi valkoisiin huopahelmiin laitoin hopeoidut helmihatut. Muina helminä siemenhelmet, ja savun väriset fasettilasihelmet ja kristallit. Fasettihelmien molemmin puolin on vielä hopeoidut pallorondellit.
 
 
Tässä korussa pelkästään beigen värisiä huopahelmiä. Näyttävät kuvassa kyllä tummemmilta kuin oikeasti ovat.
 
 
Beige ja vaaleanpunainen on aika herkullinen yhdistelmä mielestäni. Tässä korussa siis lisäksi beigen värisiä ja vaaleanpunaisia helmiäislasihelmiä, joiden välisäs hopeoituja pallorondelleja. Pienenä yksityiskohtana nuo pienet hopeoidut kukat huopahelmien molemmilla puolilla. Ja siemenhelmiä tietenkin tässäkin korussa.
 

Ehkä nuo ihanat pakkaspäivät saivat innostuksen valkoisesta ja kimaltelevasta korusta. =) Tähän laitoin tarkoituksella vähemmän myös huopahelmiä kuin yleensä saadakseni myös ulkonäöllisesti "kevyen" korun. Kevyitähän nämä ovat oikeasti kaikki. =)

 
Huopahelmien molemmin puolin on jälleen hopeoidut helmihatut. Lisäksi valkoisia helmiäislasihelmiä, hopeoituja pallorongelleja ja ihaniaihania stardust-helmiä. Siemenhelmiä tässä korussa on kahta eri kokoa.
 
Vaikka näpertely oli taas ihanaa, niin ihanaa oli myös viettää leppoisia joulun pyhiä ja opetella rauhoittumisen jaloa taitoa. =) Sekään ei nimittäin ole mikään itsestään selvä asia, sen jälleen huomasin. Helposti se kiire jää päälle, eikä heti osaa asettua aloilleen, vaikka tietää, että kiirettä ei tosiaan ole nyt mihinkään.
 
Sellaisen "uuden vuoden lupauksen" nyt teen, että enää en päivittele täällä pitkiä kirjoitustaukoja. Aika naurettavaakin, kun se tulee näissä mun jutuissa mainittua jatkuvasti. =D Kirjoittelen siis kun sopivia hetkiä ilmaantuu, enkä ota asiasta paineita. Mutta on  NIIIIIN ihanaa aina huomata, että te jotka täällä blogissani käytte, olette täällä juttujani lukemassa, hitaasta päivitystahdista huolimatta! Jokainen kommentti on aina niin mieltä lämmittävä juttu! <3
 
Jos en päivittänyt joulukuussa paljoa omaa blogianikaan, niin enpä sitten kyllä paljoa blogijuttuja lueskellutkaan. Ihana lukupaketti olikin joululomalla odottelemassa, kun oon päässyt kurkkimaan, mitä kaikkea ihanaa olette tehneet! Tuo lista tuossa sivupalkissa sisältää kyllä niin mahtavia blogeja, että ehdottomasti kannattaa tutustua! Paljon kaunista katsottavaa, hienoja ideoita ja taitavia toteuttajia!
 
Tämä vuosi alkaa olla kutakuinkin aika loppusuoralla. Ennen uuden vuoden toivotuksia ehtii siis vielä kuitenkin toivotella mukavaa loppuvuotta! ;)



tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!



 
"Taivas tummuu, maassa hämärtää.
Pimeyteen me emme jää.
Valo kirkkain onhan syttynyt.
Valo Jeesuksen loistaa nyt.
Tähti syttyy pimeään.
Nukkuu lapsi seimessään.
Pyhä Lapsi Isän Jumalan
Valon antaa maailmaan."
 
Minna Salmela ja Anna-Mari Kaasinen

Joka vuosi ne tutut joululaulut puhuttelevat. Ja joka vuosi on se jokin tai ne jotkut, jotka puhuttelevat erityisesti. Siihen varmasti vaikuttaa asiat, joita omassa mielessä liikkuu, tai tilanne, jossa jotain tiettyä laulua on laulettu. Tämä laulu on pysäyttänyt tänä jouluna. Sen sanat ovat kauniit, ja sävel on kaunis. Mutta ehkä ennen kaikkea tuohon puhuttelevuuteen vaikuttaa se hetki, jossa sitä parisen viikkoa sitten kunneltiin. Kesken arjen kiirettä, jokaipäiväisiä juttuja ja tohinaa, pienen hetken joulun sanoma oli käsin kosketeltavan lähellä. <3

Tämän laulun sanojen myötä haluan toivottaa
 
Hyvää ja rauhallista joulua!

Reija



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

1. Adventti


Niin se on taas vuosi tässä kohtaa, että tänään alkaa adventin, joulun odottamisen aika! Jouluradio on viritetty, ja jouluvalot kaivettu esiin. Tosin normaalista poiketen tällä kertaa vasta kaivettu esiin, ripustaminen on vielä tekemättä, sillä jostain haalimani flunssanpoikanen aiheuttaa tietynlaista saamattomuutta, ja lähinnä pakollisia juttuja olen tehnyt. Mutta onneksi on oikeat kynttilät. =)


Tänä vuonna tein tällaisen advettikynttelikön. Minulla on ollut mooonta vuotta adventtikynttelikkö, johon perinteiseen tapaan saa laitettua neljä kruunukynttilää. Nyt halusin adventtikynttelikön, jossa kynttilöitä voi polttaa pitkään. Tällähetkellä elämäni on melkoisen kiireistä, ja tiedän tarvitsevani rauhoittumisen hetkiä. Se ehkä oli myös syynä siihen, että jo viikkoja sitten aloin miettiä tällaista itselleni uudenlaista kynttelikköä.
 
Aiemmin kertomani rautalankainnostus jatkui näiden kynttilöiden askartelussa. Eipä näissä nyt tosin niin kovin paljoa tekemistä ollut. =) Tuo sinkkinen alusta löytyi ruokaostosten yhteydessä tavaratalosta. On ollut sopivasti siinä käytävänviereisessä hyllyssä, josta olen sitä katsellut jo hetken. Sitten vain neljä sopivan kokoista kynttilää kaveriksi mukaan. Astian pohjalle oli tarkoitus laittaa hieman koristekiviä, joita tiesin kotoa löytyvän, vaan niitä olikin jäljellä sen verran vähän, että pohja ei olisi kunnolla peittynyt.
 
Nuo numerot ja sydämet on tosiaankin väännetty rautalangasta, ja kiinnitetty kynttilän ympärille kieputetulla rautalangalla. Halusin kynttelikköön jotenkin näkyviin myös adventin värit: Joulun odotuksen violetin, paaston värin, ja 1. adventin juhlan valkoisen. Nämä oli helppo laittaa pujottamalla noihin kynttilöitä kiertäviin rautalankoihin sopivan väriset kristallihelmet.
 
 
"Pieni liekki tänään syttyy
  talven synkkään pimeyteen,
pieni liekki valon antaa
toivon tuikkeen sydämeen."
 
 
Hyvää adventin aikaa sinulle!
 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Idean toteutusta rautalangastakin vääntäen

Aika kuluu yhä sukkelaan. Joulumyyjäiset ovat alkaneet. Toissa viikonloppuna olin joulumyyjäisissä Nokialla, ja viime viikonloppuna Lempäälässä. Vieläkään ei ole tullut tekemisen puutetta. =)
 
Myyjäisissä on ollut taas kovin mukavaa. Olen tavannut jälleen monia mukavia ihmisiä, ja nähnyt ihania myytäviä tuotteita. Myös eräänlainen yhteenkuuluvaisuuden tunne kiehtoo aina erilaisissa myyntitapahtumissa. Usein mietin, onko tämä oikeasti järkevän ihmisen puuhaa, kun pakkaan tuotteita ensin laatikoihin, sitten mietin, miten saan ne kuljetettua, ja lopulta hiki päässä raahaan tavaroita autoon, ja mietin, että onko kaikki mukana. Vaan heti, kun saavun myyjäispaikkaan, ja näen monen muun tekevän samaa, outouden tunne hälvenee ja tilalle tulee suuri ilo: Ei tämä ehkä ihan outoa olekaan, ja minä saan kuulua juuri tähän onnelliseen porukkaan! =)
 
Lauantaina suunnitelmissani oli, että illalla, kun myyjäisten jälkeen tavarat on purettu ja muut asiaan kuuluvat hommat tehty, en tee muuta kuin katselen telkkaria, ja neulon. Sunnuntain olin suunnitellut "vapaapäiväksi". Tarkoitus oli tehdä vain yksi tilaustyö, ja sitten sitä, mitä juuri sillä hetkellä huvittaa. Ei siis sillä listalla, että tänään pitää tehdä tietty määrä jotain tiettyä tuotetta, kuten tässä viimeaikoina on tullut tehtyä.
 
Lauantai-ilta sujui suunnitelmien mukaan - osittain. Päässäni alkoi nimittäin pyöriä vinhaa vauhtia idea. =) Myyjäisissä näin kertakaikkisen ihania kimaltelevia kransseja, joiden keskellä oli led-kynttilä. Alunperin en ole ollut kovinkaan ihastunut ollut noihin "tekokynttilöihin", mutta ajan myötä olen huomannut ne esimerkiksi joissakin työjutuissa (siis niissä "oikeissa töissä" ;) ) ihan käteviksi tilanteissa, jossa oikeaa kynttilää ei ole mahdollista käyttää. Mutta nuo näkemäni kranssit olivat upeita! Ja arvaatte varmaan, mitä näin silmissäni: Huopakukkia ja ledkynttilöitä. =) Jossain vaiheessa siis tv:n katselu väistyi ja istuin koneen ääressä etsimässä erilaisia myynnissä olevia istutusastioita ja tuikkuratkaisuja.
 
Minulla on joskus ollut lasisia tuikkukippoja, joissa on myös lasinen varsi. Juurikin siis asetelmiin tarkoitettuja. Tällaisia yritin etsiä, mutta en löytänyt. Ja sitten muita tuikkukippoja, mutta en keksinyt, miten ne järjevästi saisi asetelmaan. Ajatus jäi päähäni pyörimään, ja työstäminen jatkui sunnuntaille. Tosin, huopakukat olin jo laittanut alulle ennen nukkumaanmenoa, tunnustan. ;)
 
Seuraavana aamuna keksin ratkaisun tuikkukippo-ongelmaan: Mieleeni tuli Paulalta saamani upeat rautalangasta väännetyt tuikkukynttilöille sopivat kynttilänjalat! En edes kuvitellut samanlaiseen lopputulokseen pääseväni, mutta ajattelin, että ideassa voisi olla jotain aloittelijalle sovellettavaa. Ikinä en siis ole rautalankatöitä tehnyt, vaikka rautalankaa onkin tullut muuten väännettyä (varmasti molemmissa merkityksissä ;) ), joten ei kuin kokeilemaan. Ensin huovutin valmiiksi joulutähdet, sitten tovi googlen ääressä, ja eikun rautakauppaan ostoksille!
 
 
Kun tykötarpeet olivat valmiina, eikun vääntelemään! Tuloksena oli alkuinnostuksen jälkeen melkein katkennut pinna, kasa rautalangan pätkiä ja erinnäisiä epämääräisen näköisiä sykkyröitä, joita ei tuikkukipoiksi olisi tunnistanut parhaalla tahdollaankaan. =D Noista vaiheista ei ole valitettavasti kuvia, sillä tunne oli siinä kohtaa sellainen, että idea on valmis haudattavaksi. Vaan koska periksi antaminen ottaa luonnolle, jatkoin yrittämistä. Lopulta aloin saada ideasta kiinni, ja tietämättä kuinka oikeaopillinen lopputulos oli, ja onko rautalangan väännössä yleensäköön oikeaopillisuutta, oli minulla muutama valmis tuikkukippo. =)

Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta jotain siitä saanee selvää. Asetelman tekemisen kannalta tärkeää oli, että näihin tuikkukippoihin sain varren, joilla kipot saa "istutettua" oasikseen. Tähden muoto tuli ikäänkuin vahingossa. Ensin nuo sykkeröt vain ärsyttivät, mutta sitten aloin nähdä niissä tietynlaista kauneutta. Kuvitelman siis säntillisesti sidotuista kipoista väistyivät, ja totesin näiden sopivan hyvin. Ajatuksena oli tässäkin asetelmassa käyttää sisalia, ja sinne sekaan nuo tähtöset menevät mainiosti. Kaikenhan ei tarvitsekaan olla ainaa niin säntillistä. =)
 
Rautalankaostosten lomassa piti löytää myös asetelmalle sopiva astia. No, yllättäenhän mitään valmista ja sopivan hintaista ajatuksiini sopivaa ei sitten löytynytkään. Lopulta löysin itseni maalihyllyltä pari savista istutuskulhoa korissani. =)

Enpä ole koskaan pyytänyt rautakaupassa sävyttämään paria desiä maalia. Nyt on sekin tehty. =) Sitten vain maalauspuuhiin.


Värivalintani oli todella yllättävä, vai mitä? =D En vain voi sille mitään, että tuollaiset ruskean sävyt aina suorastaan huutavat nimeäni. Miksi en valinnut valkoista? Tai punaista? Tai jotain muuta? En tiedä, tuo vain kutsui eniten. Tosin, tämä tekniikka tuli osoitetuksi sen verran käteväksi, että luulen, että tämä ei ole viimeinen parin desin maaliostokseni. Ja sitä valkoista haetaan seuraavaksi. =) Pinta olisi saanut olla vähän "karheampi", mutta ehkä siihenkin keksi vielä jonkun sovelluksen. =)

Tässä oasista, rautalankaa ja kuumaliimaa lukuunottamatta valmiit tykötarpeet. Joulutähden lisäksi huovutin asetelmaan siis vielä punaisen pienen omenan.
Muutamien sovitteluiden ja sommitteluiden jälkeen lopputulos oli tässä. Joskus olisi hauskaa, jos saisi talletettua sen ensimmäisen mielikuvan työstä, jotta voisi verrata, paljonko sillä on yhtä lopputuloksen kanssa. =) Jokatapauksessa itse olen lopputulokseen aikas tyytyväinen.

Ideat syntyvät ja toteutuvat tavallaan. Tässä siis yksi idea ja yksi toteutus. Ja usein käy niin, että toteutuneet ideat poikivat uusia... ;)

Nyt eletäänkin jo marraskuun viimeistä viikkoa! Sitten alkaakin adventin aika, joulun odotus! =)

Mukavaa viikon jatkoa!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Lisää amarylliksiä

Edellisellä kerralla lupailin lisää amarylliskuvia, ja niitä olisi nyt tässä. Eilen sain istutettua viikonloppuna huovuttamani amaryllikset. Nämä vaikuttavat aika suosituilta tuotteilta, ja uusia on taas tuloillansa. =)

 
Tässä pelkkiä valkoisia amarylliksiä. Viimejouluisista versioista valkoiset olivat selvästi suositumpia, saa nähdä onko niin myös tänä vuonna.
 
 
Valkoisten amaryllisten keskustassa on hiven hentoa vihreää.
 
 
Tässä sitten sekä punaisia että valkoisia. Tuolle punaiselle värille tapahtui taas kuvatessa jotain ihmeellistä. Jos kuvaisi päivänvalolla, niin ei kävisi. Ruukut ovat harmaita saviruukkuja, vähän epätasaisia väriltään, mutteivät ehkä ihan niin paljoa kuin kuvassa. Kuitenkin ne sopivat mielestäni hyvin näille kukille. Pellavan värinen rusetti on pienenpieni yksityiskohta, mutta vaikuttaa kokonaisuuteen lopulta aika paljon, huomasin, kun mallailin, että laitanko niitä ruukkuihin vai en.
 
 
Huomenna vietetään isänpäivää. Oman isäni kanssa olemme luonteiltamme monissa asiassa hyvin samanlaisia.  Eiköhän osa näistä käsillä tekemisen geeneistä ole myös isältä perittyjä, työkalut ovat vain vähän erilaiset. ;) Ja myös jotain samaa tekemisen tarkkuutta huomaan itsessäni, jota näen isäni tekemässä. Siinä missä isä kiinnittää taulutv:n seinään niin, että se kestäisi vaikka roikkumista, päättelen minä sukkalangat monen kiemuran kautta tai vanutan villaa vielä yhden ylimääräisen kierroksen. =) Tähän käsityöpajaani liittyen isäni on ollut ehdottomasti suurin ja tärkein tuki. Hän sanoi minulle jo silloin, kun aloin käsitöiden myynnistä puhua, että perusta toiminimi. Vastasin, että ehdottomasti en. =) Ja hän oli myös ensimmäinen, jolle lopulta pohdintojen jälkeen päätöksen tehtyäni kerroin, että sittenkin sen taidan perustaa. Tätä ennen olimme käyneet monia keskusteluja, joissa isäni seikka toisensa perään kumosi luulojani kaikesta siitä vaikeasta, mitä toiminimen pyörittämiseen liittyisi. Isä on myös ratkaissut monta pientä teknistä käsityöpajaan liittyvää ongelmaa: Hän esimerkiksi hankki minulle kevyen, kätevän ja helposti kuljetettavan myyntipöydän varjoineen, löysi paneelisen seinämän johon saan kiinni myytäviä tuotteita, ja kun myyntipöytään tarvittiin telinettä koruille, hän keksi pappani aikanaan kuoriman oksaisen puun, jonka hioi ja lakkasi viimeisen päälle. =) Huomenna saan esittää isänpäiväonnittelut ihan kasvokkain, mutta koska tiedän, että käyt isä täällä toisinaan myös lueskelemassa näitä juttuja, niin siinäs luit, olet tärkeä! <3

tiistai 4. marraskuuta 2014

Amarylliksiä, oppimisen iloa ja enkeleitä


Viimeviikolla saapui kovasti odotettu tilaus valkoista villaa. Ja valkoinen onkin ollut pajan pääväri siitä lähtien. =)
 
Viikonloppuna tein amarylliksiä. Tämä on taas näitä sivutoimisen pajan ajankäyttösuunnitelmaan liittyviä juttuja: Amarylliksiin pitää varata yhtäjakoisesti tietty määrä aikaa, joten niitä on kätevää tehdä juurikin viikonloppuna.
 
 
Amarylliksistä enemmän kuvia tuonnempana, mutta huovuttaessani tuli mieleeni kaivella kuva-arkistoista kuvia aiemmin tekemistäni amarylliksistä. Niitä löytyi, ja nyt pari kollaasia niistä. Kuvien laatu vaihtelee, mutta huovuttamieni amaryllisten "evoluutio" on aika helposti nähtävissä kuitenkin. =)
 

Ikävä kyllä päivämäärää tuolle kollaasin ensimmäiselle amaryllikselle en löytänyt, mutta veikkaisin, että sen tekemisestä on aikaa noin viitisen vuotta. Tämä oli ensimmäinen huovuttamani amaryllis. Työvaiheita en enää kovin tarkasti muista muuten, kuin että niitä oli MONTA! =)
 
Kollaasin toinen kuva on viimevuodelta. Tässä kohtaa työvaiheita oli jo noin puolet vähemmän. Ja olin lopputulokseen ihan tyytyväinen... Paras palaute oli ehkä se, kun ulkona olevissa myyjäisissä jotkut asiakkaat olivat huolissaan siitä, että amaryllis-parat paleltuisivat. =D
 
Ja viimeisessä kuvassa sitten nämä tämän vuotiset. Nämä amaryllikset syntyvät ehkä vielä vähän järkevimmin, ja kukintojen väritys on onnistuneempi. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kukkavanan kaikki osat varren alaosan lehtiä lukuunottamatta on huovutettu yhteen. Se on mielestäni sitä kaikkein "aidointa" huovutusta, ilman ompelua tai liimaamista. Tosin tästä kyllä poikkean itsekin tiettyjen töiden kohdalla, mutta iloinen olen, jos saan työn tehtyä ilman niitä. Totta on kuitenkin se, että tuotteissa tätyy myös miettiä ratkaisujen järkevyyttä, kestävyyttä, työaikaa (= kohtuullinen hinta tuotteelle) jne... Mainittakoon näistä amarylliksistä vielä se, että varren sisältä löytyy tukevasti rautalankaa, joten ei pitäisi olla pelkoa, että kukka "nuukahtaisi". =)
 

 
Tässä vielä lähikuvaa itse kukista, joissa muutoksen huomaa vielä paremmin... Oppimista ei välttämättä aina huomaa, kun tätä päivittäin tekee, paitsi ehkä siinä, että työvaiheet alkavat luistaa paremmin. Mutta kuvista muutoksen näkee. Taitojen kehittyminen ja oppiminen on hienoa, ja ilolla ajattelen, miten monta oivallusta vielä mahtaakaan olla tulossa! =)
 
 
Valkoisen villan saapumisen jälkeen on valmistunut myös enkeleitä. Enkelit ovat ehdottomasti olleet suosituimpia tuotteita, ja alkoi jo pientä paniikkiakin ilmetä, ehdinkö saamaan näitä joulun myyjäisiin valmiiksi. Tällä hetkellä tilanne näyttää siis hyvältä!
 
Enkeleitä viikkoosi! =)
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kauratyynyjä ja tuubihuiveja

Tänä viikonloppuna on taas tullut ommeltua. Minusta tuntuu, että ompelussa kaikkei haastavinta on ottaa esille ompelukone, ja levittää kaikki muutkin tykötarpeet. Kun tuo on tehty, alkaakin jo sitten sujua. =) Ehkä minulla vielä joskus isona on työhuone, jossa mahtuu tämä pajani olemaan "leväällään" kaikkine työvälineineen... ;)
 
Työlistalla oli tällä kertaa kauratyynyjä. Kauratyynyjä ompelen yleensä pieninä sarjoina niin, että tyynyjä on ollut vähän eri vaiheissa, ja kangastakin löytyi vielä palanen. Mieluiten teen niin, että leikkaan ensin kankaat yhdellä kertaa valmiiksi, ja sitten toisella taas ompelen, ja yritän tietenkin miettiä, että valmiina olisi tasaisesti molempia malleja ja värejä. Nyt tämänhetkiset kankaat on nyt käytetty, ja kaikki puolivalmiit valmiina, tai siis mahdollisimman valmiina. Tuloksena viisi täysin valmista niskalle suunniteltua kauratyynyä, ja muutamia valmiita päällisiä. Puuvillakangas varsinaisiin kauratyynyihin on nyt myös omasta varastostani loppu, joten varsinaisten tyynyjen ompelu niihin jää taas toiseen kertaan.  Toivon, että näitä menisi kaupaksi myös joulun aikaan esimerkiksi joululahjoiksi, joten varastoa oli hyvä täydentää. Ja nyt on taas selkeää lähteä kangaskauppaan, kun tiedän, millä mallilla tarvikevarastot ovat. =)

 
Ompelu on kyllä mukavaa vaihtelua huovuttamiselle, vaikka tuo jälkimmäinen ehdottomasti ykkösjuttuni on. Kauratyynyjen kanssa en tosin pääse ihan niin huoliteltuihin lopputuloksiin kuin toivoisin, mutta siihen on syynsä... Tärkeimpänä pidän sitä, että kauratyyny on kestävä. Kaura on kuitenkin aika painavaa ja jyvät teräviä, ottaen pussin mallin huomioon, joten saumojen kestävyyden takia teen tyynyihin myös tikkaukset. Jotta sauma taas kestäisi, haluan, että tyynyissä on kunnon saumanvarat, enkä myöskään halua tehdä niihin ohennuksia tai aukileikkauksia, joten kulmien ja mutkien kanssa on aina toisinaan taiteilemista. Vaan eipä ne saumat tuolta päällisen sisältä niin kovin paljoa näy. =) Ja toisaalta, kun saa aikaiseksi oikein priiman lopputuloksen, ja saa kaurat sinne tyynyn sisään, niin eipä se priima ulkoasu kyllä juuri siitä keskinkertaisesta silloinkaan erotu. =) Myös oma kikkailunsa on tuon pussin täyttämisellä. Täyttöaukon haluan ommella myös tiheällä tikillä koneella, jotta myös se kestäisi. Haluan myös täyttää tyynyn mahdollisimman täyteen, jotta se olisi käytössä mahdollisimman hyvä. Siinäpä sitä on myös taiteilemista täyden kauratyynyn ja sauman kanssa. Toisinaan, kuten eilen, täytyy välillä käydä laastarikaapinkin kautta. =)
 
 
Kangaslaatikossani on jo tovin ollut nämä ihanat ohuet trikookankaat, jotka kerran kangaskaupasta bongasin. Ne suorastaan huusivat pöydästä, että haluavat huiveiksi. Pakkohan ne oli siis ostaa. Ja kuten yleensä, ne kaikkein pienimmät ja helpoimmat hommat jäävät tekemättä, niin myös näiden huivien ompelu. Nyt ne taas kangaslaatikosta löysin, ja saatuani kauratyynyt valmiiksi, otin ne käsittelyyn.
 
 
Itse olen ihastunut huiveihin, ja nimenomaan tuubihuiveihin, koska niiden käyttö on niin helppoa. Muiden huivien kanssa puolet energiasta ja ajasta menee niiden sitomiseen ja uudelleen sitomiseen, koska se ei oikein tunnu meikäläiseltä luonnistuvan.
 
Tuubihuivien teko itse tuli kyllä todettua erittäin helpoksi ja edulliseksi! Aikaa meni eniten siihen, että yritin tehdä ensimmäiseen jonkinlaista hienoa saumaa: Kokeilun jälkeen totesin, että ohut siksak-ommel kankaan reunaan on kaikkein parhain ja huomaamattomin. Ompelin siis vaan lyhyet reunat yhteen, ja pitkät reuna "huolittelin" venyttämällä kangasta varovasti. Reuna hieman rullaantui, ja väitän, että muunlaisella huolittetulla siitä olisi tullut vain tönkkö. =) Kangaspussissa oli vielä kuitti tallella, joten totesin, että hintaa huiveille tuli reilut neljä euroa kappale. =D
 
Jostain syystä en saa tuohon ompelukoneen ääreen kovin ergonimista työasentoa, joten ompelun jälkeen alkaa yleensä aina hiipiä niskoista alkava päänsärky. Siispä, nyt menen kaivamaan oman kauratyynyni ja sukkaneuleen esiin, ja rentoutan hetken hartioitani neulomisen lomassa! =) Yleensä varma ja toimiva tapa! ;)
 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Talvilintuja

Tällä viikolla ainakin täällä suunnalla on ollut KYLMÄ! Jossain vaiheessa jo mietin, vaikuttiko helteinen kesä kylmänsietokykyyn, kun tuntui, että kylmä tuuli meni luihin ja ytimiin asti. Nyt sitten pikku pakkanen onkin mennyt, ja vettä sataa...

Tämän viikon ohjelmassa on ollut lintujen huovutusta. Kesälintujen nokat taitavatkin olla jo hyvää matkaa kohti etelää...

 Talitiaisia...
 
...ja punatulkkuja on valmistunut.
 
Kuvassa punatulkun vatsa hehkuu hieman todellisuutta voimakkaamman värisenä. Edelleen pidin pääni, että tuolla oranssilla saa todellisemman värin kuin punaisella... Molemmilla linnuilla on pituutta nokasta pyrstöön 15-17 cm. Näistäkään ei muuten kahta samannäköistä pysty tekemään. Oma ilmeensä on ihan jokaisella. =)
 
 
Lisäksi olen tehnyt pienempiä punatulkkuja. Näillä on pituutta noin 11cm. Nämä punatulkut on tarkoitettu ripustettaviksi selässä olevasta siimasta tehdystä ripustuslenkistä, joten linnuilla ei siis ole jalkoja. Nämä on tehty jouluisella ajatuksella, joten näiden punatulkkujen vatsa on perinteiseen joulukoristetyyliin punainen. =)

Näiden lisäksi viikolla on valmistunut myös täydennystä jouluomenavarastoon, mutta omenoista ei nyt olekaan kuvaa. Mieliala vaihtelee vähän hetkittäin: Toisinaan koen, että asiat pajan suhteen ovat oikein hyvällä mallilla, ja taas hetkittäin tulee paniikki siitä, että aika ei riitä aika ei riitä... Juuri tänään pidin itselleni "palopuheen", että niin paljon teen kuin ehdin, ja se riittää. =) Käsityöpaja elää edelleen alkutaivaltaan, ja kaikki on opettelemista, se minun pitää oppia muistamaan! =)

Valkoinen villa on tilattuna, ja sitä odottelen saapuvaksi. Sitten alkaakin enkeleiden huovutus, ja myös esimerkiksi valkoisia joulusydämiä olisi vielä tehtävänä. Joulumyyjäissuunnitelmat ovat myös hyvällä mallilla, mutta niistä aikatauluista enemmän, kun saan paikat vielä varmistettua.

Nyt odottaa ompelukone ja pino puolivalmiita kauratyynyjä ompelijaa, joka tässä koneen ääressä blogin päivityksen merkeissä piti kahvitaukoa. Siispä hommiin!

 
Iloista viikonloppua! =)

lauantai 18. lokakuuta 2014

Jouluisia juttuja

Mamma A, lämpimästi tervetuloa blogini lukijaksi!
 
Olen ollut tämän viikon lomalla, ja täytyy sanoa, että on ehkä ollut erikoisin syysloma koskaan. ;) Tai no, jos alkaa oikein miettiä, niin kai sitä kaikenlaista erikoisuutta keksii menneiltäkin vuosilta. Mutta ainakin tämä syysloma on taatusti ollut jouluisin syyslomani koskaan. =D Joulujuttuja on nimittäin tehty ja väkerretty, ja moni päivä on venynyt aika myöhään - tai aikaiseen, kumpaa nimitystä sitten haluaakin käyttää.


Tavoitteenani oli saada loman aikana verkkopuotiini "jouluosasto" avattua, ja eilen sen sitten sain tehtyä. "Hyllyt" kaipaavat toki vielä täydennystä, ja vielä joitakin ideoita pyörii mielessäni, mutta tosiasia on, että aika on aika rajallista, ja koska joulun aikaan on tarkoitus osallistua myös myyjäisiin ja markkinoille, huomaan, että joulua olisi pitänyt alkaa suunnitella ja tehdä jo paaaaaljon aiemmin. =)
 
 
Toisaalta, ikinä en ole myöskään aloittanut joulun suunnittelua näin ajoissa kuin sen nyt olen tehnyt, ja tässäkin tapauksessa siis jo viikkoja tätä hetkeä aiemmin, ja vähän mietin etukäteen, tuntuuko suorastaan tympeältä joulujuttujen tekeminen kun syksy on vasta aluillaan. Vaan ei! Joululauluja en sentään kuunnellut, mutta sellainen jouluinen mieliala on ollut helposti tunnistettavissa!
 
 
Joululaulut ovat tähän asti soineet päässäni ainoastaan tätä seimiasetelmaa tehdessä. "Heinillä härkien kaukalon..." Minulle on tärkeää nähdä itsestäni, että siinäkään kohtaa, kun tietää tekemistä riittävän, homma ei muutu "liukuhihnamaiseksi", vaan se "tunne" on näitä tehdessä mukana.
 
 
Joulukukkavalikoimaan kuuluu tänä vuonna sekä amarylliksiä ja punaisia joulutähtiä. Ehkä myöhemmin vielä myös valkoisena.
 
 
Ehdottomasti suosituin tuote on ollut tämä sydäntä pitelevä enkeli. Näitä en ole ehtinyt verkkokauppaan asti saamaan välillä ollenkaan, kun niitä on kysytty sitä mukaan kuin ovat valmistuneet. Tällä hetkellä verkkokaupassa on jäljellä yksi enkeli. Nyt tilanne on se, että valkoinen villa on loppu minulta, mutta se on ollut loppu tilapäisesti myös kehräämöltä. Itse asiassa juuri tänä aamuna huomasin (asia on tarkistettu päivittäin =) ) että nyt sitä on taas saatavilla. Teen siis viikonlopun aikana tilauksen, ja heti kun tilaus on tullut, aloitan taas enkeleiden tekemisen.
 
Mukavaa viikonloppua! =)
 
 
 


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Huovutettu sydänkranssi ja tennarisukat

Riitu, ilolla toivotan sinut tervetulleeksi blogini lukijaksi! =)
 
Tämän hetkisenä teemanani tuntuu olevan valkionen, beige, pellava ja sydämet. =) Tällä kertaa tuo yhdistelmä esiintyy kranssin muodossa. Pienenä lisäjujuna tässä on vielä se, että lisäsin tiiviisti huovutetun villan päälle vielä kevyesti huovutetun ohuen villakerroksen, joka saa kranssin ja sydämet näyttämään pehmen pörröisiltä. 
 
Nyt huomaan selvästi, että vaikka vasta vaihtui lokakuu, niin joulu alkaa oikeesti olla tosi lähellä! Kaikenlaista joulujuttua on siis tekeillä, ja jo nyt alkaa arveluttaa, miten aikataulujen kanssa lopulta käy...  Onneksi tässä kohtapuoliin pidän viikon loman "oikeista" töistä, ja silloin on tarkoitus pistää pystyyn varsin jouluinen paja, ja saada myös verkkokauppaan oma jouluosio. Opettelemista tämä totisesti on, ja ensivuonna toivottavasti olen parissa asiassa vähän viisaampi. Nyt on nimittäin tilanne se, että joitakin tuotteita en ehdi saada tuonne verkkokauppaan asti, kun niitä menee suorina tilauksina. Toisaalta tämähän on minun kannaltani toki myös varsin positiivista! =) Ja onneksi jo edelliseltä joululta minulla on jonkinlaista kokemusta, jota voin vähän myös jo hyödyntää.
 
Pitkään aikaan blogissani ei ole ollut mitään neulottua, mutta nyt korjaantuu tämäkin asia. Marjaana on esitellyt Villasukkavuosi -blogissaan parit aiva uskomattoman upeat tennarisukat. Ekat nähdessäni tiesin heti, että tuollaiset olisi ehdottomasti neulottava ihanalle työkaverilleni, jota halusin muistaa. Hetken googlailin ohjetta, ja löysin sellaisen sitten Pientä kivaa -blogista. Enpä vaan ymmärtänyt, että nyt oltiin tekemässä jotain, mihin mun taitoni ja kärsivällisyyteni eivät oikein tahdo riittää...
 
Marjaana otsikoi postauksen toisista tennarivillasukistaan muistaakseni otsikolla "Tokat ja vikat". Minä voisin laittaa tähän, että "Ekat ja vikat". =D
 
Valmista siis kuitenkin tuli, ja tässä todistusaineistoa siitä, että yhdet tennarisukat on tullut neulottua. =D Valitettavasti saajan jalankoko on sen verran eri kuin omani, eikä "mallijalkoja" ollut saatavissa, joten tässä sukat nyt kuvattuna vain ihan pelkästään. Tennarisukat vaatisivat kyllä ehdottomasti tulla kuvatuksi jaloissa...
 
Neulominenhan on minulle erittäin rakasta puuhaa, mutta voi tätä yksityiskohtien, pinten osasten, ompeluiden ja pääteltävien langanpätkien määrää! =) Ja kun tosiaan sukkien koko ei ollut omaa kokoani, noiden yksityiskohtien paikkojen valinta meni aikalailla arvailuiksi. Työn jälki on tuon kaiken jälkeen sellaista, että on sitten aika kiikunkaakun, että läpäiseekö kriteerini vai ei...
 

 
Tärkeintä kuitenkin oli, että saaja vaikutti olevan näistä vilpittömän iloinen. Ja onneksi useimmiten on niin, että muut eivät katsele töitä yhtä kriittisin silmin kuin tekijä. ;) Ja teknisistä ongelmista huolimatta takaan, että sukat ovat saajaa kohtaan lämpimin ajatuksin neulottu! =)
 
Näiden sukkien valmistuttua kuitenkin päätin, että minun lienee parasta pitäytyä tekemään sitä, mitä osaan.=D Varsinaisia taitureita olette te, jotka näitä sukkapari toisensa perään siistin työnjäljen kera teette! Huovutus on näiden rinnalla varsin simppeliä puuhaa! ;) 
 


torstai 25. syyskuuta 2014

Huovutettuja sydämiä

Jostain syystä näin syksyllä myös sydänten huovuttaminen tuntuu erityisen mielekkäältä! Ja beigen ja valkoisen villan yhdistäminen on aina niiiiin ihanaa... =)


Tämän sydämen idea syntyi niin, että yhtäkkiä vain näin sen silmissäni. Oikeastaan ainoa muutos tuli tuossa nauhassa: Silmissäni näin ensin valkoista pitsiä, mutta kun nauhalaatikosta pilkisti tuo ehdoton lempparini, pellavan värinen nauha, niin tiesin heti, että se on se! Sitä tosin pitää kiireesti saada lisää! =) Sydämen koristeina olevat valkoiset sydämet on kiinnitetty rusettiin vahatulla puuvillanarulla, ja samaista narua on myös ripustuslenkki. Sydämen korkeus on noin 20 x 20 cm.
 
 
Sitten vielä lisäksi olen huovuttanut näitä ennestään tuttuja kiemurasydämiä. Jotenkin nämäkin näyttävät mielestäni ihan erilaisilta näin syksyllä kuin keskellä helteistä kesää. =)
 
Marjaana vinkkasi blogissaan kovin kovin tärkeästä villasukkakeräyksestä! Itse osallistun keräykseen, ja kannustan myös teitä tätä blogiani lukevat mukaan! Käykää kurkkaamassa lisää Marjaanan blogissa!
 
Ihanaa viikonloppua! =)


maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksyinen huovutettu kranssi

Niin se vain on, että syysihminen olen edelleen. No, täytyy myöntää, että esimerkiksi tämänpäiväinen kylmä ilma ja tuuli ja vesisade ei ole ihan mieltymyslistan kärjessä, mutta pimenevät illat, syksyn värit ja kynttilät esimerkiksi ovat joka vuosi niin ihania...
 
Syysmieltymys näkyy myös ihan selvästi töissäni: Tuntuu, että uusia ideoita putkahtelee taas aivan kuin itsestään, ja näitä töitä tekee jotenkin vielä enemmän tunteella. =) Yksi tällainen idea tuli eilen illalla, ja nyt se on jo valmis: Syksyisen värinen huovutettu kranssi, jolle voi keksiä monenlaisia käyttötarkoituksia!

 
Ei ihan 100% lampaanvillaa oleva kranssi, mutta lähestulkoon. Kranssipohja on huovutettu, mutta sen sisällä on vähän muutakin tukimateriaalia. Lisäksi, vaikka edelleen irvistelen liiman ja huovan yhdistämiselle, ovat kukat, lehdet ym. kiinnitetty kranssipohjaan liimaamalla. Näin siitä yksinkertaisesta syystä, että se taitaa edelleen olla kestävyyden kannalta varmin ja kätevin kiinnitystapa. Liiman kanssa täytyy vaan olla tarkkana, että liimaus on mahdollisimman huomaamaton. Kranssipohjan halkaisija on ulkomitoiltaan noin 17cm, ja päältä päin koristeiden kanssa mitattuna noin 25cm.
 
Kranssia voi käyttää monella tavalla. Kranssin takana on ripustuslenkki, joten kranssin voi ripustaa koristeeksi seinälle tai oveen, tai sitten sen voi asettaa pöydälle vaikkapa kattauksen koristeeksi. Tosin ulko-oveen kiinnittäessä riskinä on, että ainakin nuo "ruusunmarjat" voivat tulla nokituiksi. =) Tästä on kokemusta! =)

Aika kauniin koristeen saa myös, jos kranssin keskelle asettaa kynttilän! Kynttilän valo saa villan suorastaan hehkumaan! Paloturvallisuuden kanssa täytyy tosin olla tarkkana...

 
Tämäkin tuote löytyy verkkokaupasta. =)

Kauniita syyspäiviä ja tunnelmallisia syysiltoja! =)