perjantai 28. helmikuuta 2014

Bloggaajan haaste 31

Löysin Silmukan saalistus -blogista haasteen nimeltään Bloggaajan haaste 31. Yhden yön nukuttuani päätin lähteä mukaan! Josko tämän haasteen kautta saisin tähän blogin pitämiseen vähän lisää vauhtia. Usein nimittäin käy esimerkiksi niin, että joidenkin töiden laittaminen tänne blogiin kestää ja kestää, sekä ajanpuutteen että myös saamattomuuden vuoksi. Toisaalta, saattaa olla, että viimeistään loppukuusta luon itselleni "lämpimiä kiitoksia" mukaan lähtemisestä, kun yritän yön pimeinä hetkinä vääntää juttuja blogiini. =) No, ainakin sen verran sain tuohon muistilappuselle kyhättyä aiheideoita, että alkuun pitäisi päästä. Ja tuleepahan ehkä esiteltyä jokunen unohtunutkin työ. Kun vaan muistaa, ettei ihan kaikkea kerralla, että riittää juttua koko kuukaudelle. ;) 
 
http://silmukansaalistus.blogspot.fi/2014/02/bloggaajan-haaste-31.html
 
 
Huomisesta lähtien siis luvassa blogipäivityksiä normaalia tiiviimpään tahtiin. Toivottavasti pääasiassa lukemisen arvoisia juttuja, mutta sekin riski tietenkin on, että joistain jutuista paistaa läpi pakosti keksityt aiheet ja tylsyys. =D Pyrin kuitenkin siihen, että pääosin päivitykset liittyisivät tähän blogini aihepiiriin. Jotain muutakin toki saattaa sekaan tässä tapauksessa mahtua. ;)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Ti-ti-tyy!

Kovin poikkeuksellinen on ollut tämä talvi, ja kovin poikkeuksellisen aikaisin on jo tuntunut ihan keväältä! Monen muun keväisen merkin lisäksi myös talitiaiset ovat laulelleet keväisiä säveliä. Jokohan kohta mustarastaskin...?
 
Liekö syynä nuo talitiaisten sävelet vai mitkä, mutta taas hetken tauon jälkeen huovutin yhden pikkulinnun, tässä tapauksessa tietenkin talitiaisen!

 
Tästä talitiaisesta tuli hieman todellista talitiaista suurempi. Pituutta tällä linnulla on pyrstöstä nokkaan 18cm, kun todellisuudessa talitiasen pituus on 13-16 cm. Kuten muillakin huovuttamillani linnuilla on tälläkin vanusta neulahuovutettu sisus, ja rautalangasta muotoillut jalat. Päällinen tietenkin suomalaista lampaanvillaa. Jalat on huovutettu tiukasti jo vanun sisään, joten ne pysyvät takuuvarmasti kiinni. Silmänä linnulla on helmi.
 

 
 
Ps. Lupailin aiemmin lisäillä tuonne vinkit&ohjeet -sivuilleni juttua näistä vanusisuksella huovutetuista töistä. Tekstin kuvineen löydät täältä!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Junasukkia

Yksi sellainen käynnissä ollut "sivuprojekti" muiden neuletöiden lomassa on ollut perinteisten junasukkien neulominen ja ohjeen muokkaaminen kokojen puolesta Ulrika-langalle sopivaksi. Ulrika on yksi "löytöni" Lankamaailmasta. Se on 100% villaa, mutta niin pehmeää, että kilpailee mielestäni merinovillan kanssa. Värivalikoimaakin löytyy kiitettävästi! =) Hinnaltaan se ei ole kalleimmasta päästä, mutta toisaalta tuleehan sille kilohintaa esimerkiksi 7 veljekseen verrattuna miltei kolminkertaisesti. Aivan halvalla ei kuitenkaan saa hyvää, ja vaikka juurikin tuo 7 veljestä on monessa mielessä loistava lanka, vauvan neuleisiin se on mielestäni aivan liian karkea, onhan koostumus 75% villaa ja 25% polyamidia.
 
Vauvan sukissa erittäin tärkeää on myös se, että sukat pysyvät hyvin vauvan jalassa. Junasukat ovat kauniin ulkonäkönsä lisäksi loistavia juuri siinä, että myös tämä ominaisuus toteutuu. Pitkät varret ja vuorottelevat oikein ja nurin neulotut raidat sekä joustinneule ovat loistava yhdistelmä! Tämän jalassa pysymisen lisäksi olen tehnyt muitakin kokeiluja, ja hyväksi käytössä on havaittu vielä se, että sukan varsi on hiukan jalkuinosaa leveämpi. Näin siis varressa on tilaa myös housun punteille, eivätkä ne kiristä, vaikka jalkuinosa olisi napakampi. Ja vielä eksrana ja samalla myös somisteena punotut solmiamisnauhat sukkien varsissa. Tosin, tietyssä iässä nuo nauhat eivät edistä sukkien jalassa pysymistä vaan päin vastoin - nauhoihin on kovin mukavaa ja kiinnostavaa tarttua. =D Sukissa on reikäkerros, johon nauhat on pujoteltu, joten ne kuitenkin saa siis myös tarvitteassa irroitettuakin. 
Edellisen kerran, kun neuloin sukkia lahjaksi vastasyntyneelle, oli edellisistä pienenpienistä sukista sen verran aikaa, että vaikka kuvittelin tehneeni pienet sukat, niin olihan niissä sitten sitä kasvunvaraa. Nyt erilaisia mittataulukoita tutkittuani laskin oikeat silmukat kolmen eri koon sukkiin. Tässä kuvassa n. 50-60 cm ja 70cm sukat. Tietenkin varmasti jalan koko myös vaihtelee lapsen mukaan. Varminta tietenkin antaa aina sen kokoinen sukka, joka varmasti mahtuu, sillä vaikka sukka olisikin vähän iso, niin kasvun myötä sukat tulevat käyttöön. Liian pienet taas jäävät käyttämättä. Mutta toisaalta, ihanaa on myös, että olisi myös niitä juuri sopivia sukkia elämän ensihetkilläkin. Näissä sukissa 50-60 cm sukkien pohjan pituus on n. 9cm ja 70cm pohja n. 10cm.
Myös 80cm sukat on valmiiksi laskettuina, mutta ne ovat vielä puikoilla valmistumista odottamassa. Ostin muuten ensimmäiset bambupuikkoni! Niitä kun nyt olen testaillut, niin olen kyllä ihastunut! Villapaitaa en ehkä niillä alkaisi neuloa, mutta ainakin vauvan sukat ja kirjoneuleet onnistuvat niillä aika ihanteellisesti ja neulomismukavuus on kyllä mielestäni näissä töissä metallisia parempi.
 
Junasukkien tarinan olen linkittänyt tänne jo ainakin kerran aiemminkin, mutta se on niin sydäntä lämmitävä, että linkitän taas! =) Tässä siis sekä ohje että tarina!



torstai 13. helmikuuta 2014

Huovutettu paimen ja Pyhä perhe


 Aiempi tilaus huovutetuista lampaista sai jatkoa: Lampaat tarvitsevat myös paimenen!
 
Paimenen korkeus on n. 27 cm, joten sen pitäisi olla mittasuhteiltaan sopiva lammaslauman kanssa. Paimenen sisus on neulahuovutettua vanua ja päällinen tietenkin lampaanvillaa. Huovutus on tehty tiiviiksi ja paimen on muutenkin suunniteltu niin, että sen pitäisi olla myös kuljetuksen ja leikin kestävä. Esimerkiksi paimenen sauva on vartalossa kiinni niin, että vaikka sauva, vaatteet ym. ovat kolmiulotteisia, mitkään osaat eivät ole erityisen alttiita kulutukselle.


Tällä kertaa huovuttaessani keskityin ottamaan myös aika paljon työvaihekuvia, joita on suunnitelmissa jossain vaiheessa selityksineen laittaa tuonne vinkit- ja ohjeet -sivuille.
 
Elokuussa 2012 osallistuin työni puolesta Godly Play ohjaajan peruskurssille, ja jatkokurssi seurasi tammikuussa 2013. Godly Play on montessoripedagogiikkaan perustuva uskontokasvatusmenetelmä, jossa oppiminen tapahtuu leikin avulla. Kurssilla perehdyttiin sekä itse menetelmään, että opeteltiin kertomuksia. Perusajatuksena on se, että käytettävät materiaalit todella ovat lapsia varten: Niitä ei saa pelkästään katsoa, vaan niihin saa myös koskea, ja niillä saa leikkiä!
 
Peruskurssin yksi opeteltava kertomus oli kertomus Pyhästä perheestä. Se sai ajatuksen itämään päässäni: Haluan myös omaan työpisteeseeni Pyhän perheen! Hahmot alkoivat näkyä mielessäni selkeästi heti, ja syksyn aikana Pyhä perhe valmistuikin.
Pyhä perhe on työpaikallani hyllyn päälle aseteltuna, ja alla oleva liina vaihtuu kirkkovuoden liturgisen värin mukaan. Tämä kuva on otettu viime viikolla. Tämä Pyhä perhe on siis ollut käytössä puolitoista vuotta. Sillä on leikitty moneen kertaan, ja se on reissannut myös mukanamme erilaisissa jutuissa. Hahmot on suunniteltu samaan tapaan kuin yllä oleva paimen, ja tiiviiksi neulahuovutetut hahmot kestävät hyvin menossa mukana. Pari kertaa olen tehnyt ainoastaan viiden minuutin pikahuollon viimeistelyneulalla. Tässä kuvassa Pyhä perhe ei muuten ole siinä asetelmassa, missä se kertomuksen ohjeen mukaan on. Mielestäni se ei kuitenkaan olekaan tärkeää, pääasia, että hahmot ovat esillä kauniisti. Se on myös meillä töissä sääntönä: Pyhällä perheellä saa leikkiä, ja sen saa ottaa hyllyltä pois, mutta leikin jälkeen se on aseteltava arvonsa mukaisesti takaisin paikoilleen.
 
Jos kiinnostuit Godly Play -menetelmästä ja kertomuksesta Pyhästä perheestä, voit käydä katsomassa englanninkielisen version täältä! Yksi osa Godly Play -menetelmää on, että kertomuksen opetellaan ulkoa tietyillä sanamuodoilla ja toimintatavoilla. Siksi siis kertomukset ovat hyvin samanlaisia, kerrottiin ne sitten millä kielellä vain!
 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Huopakukka-asetelma

Korujen teon välissä, niin kivaa kuin se onkin, on mukava tehdä välillä muutakin huovutusta. Itseasiassa mikään sarjatyö ei ole mun juttu. Kun tarpeeksi monta samanlaista juttua tekee peräkanaa, homma alkaa tuntua jotenkin konemaiselta...
 
Äitini kyseli jokin aika sitten minulta huopakukkia tuliaisviemisiksi, mutta silloin minulla ei ollut yhtään valmista. Tänä viikonloppuna onkin sitten ollut huopakukkaviikonloppu. =) Sain tämän kukkainnostuksen (kaikki mun käsityöjutut tuntuu muuten olevan jonkinlaisia innostuksia ;) ) syksyllä. Ennen joulua tulikin sitten tehtyä sen verran monta amaryllistä, että huopakukkakiintiö oli hetkeksi täynnä. Mutta nyt pienen tauon jälkeen näitä oli taas tosi kiva tehdä!
 
Mulla on ilmeisesti jokin sellainen ajattelutapa, että jos viikonloppuna aloitan mahdollisimman monta työtä, ehdin tehdä mahdollisimman paljon. Voi siis olla, että näitä tänä viikonloppuna aloitettuja tehdään taas vielä seuraavanakin viikonloppuna. ;)
Yksi huopakukka-asetelma tuli jo ihan valmiiksikin asti. Tässä oransseja "liljoja" ja harmaanruskeita "peikonoksia", sekä tietenkin vihreitä lehti.
Kukissa on pohjavärinä poltetun oranssin sävyistä villaa, johon on sekoitettu toista oranssia ja keltaista. Mielestäni ihanan hehkuva väri! Villassa värisävyt ovat niiiiin ihani! Itseasiassa kuvittelin jotenkin tekeväni aluksi keväistä asetelmaa, mutta tätä kootessani minulle tuli ihan Lappi-olo! =)
Olin menossa ostamaan lisää harmaita saviruukkuja, joihin "istutin" myös amaryllikset. Ruukut olivat jo ostoskorissa, mutta sitten löysinkin tällaisia sinkkisiä ruukkuja, jotka mielestäni ovat lähestulkoon täydellisiä tähän hommaan! Ruukun halkaisija on 9cm ja korkeus 8cm. Itse tykkään kaikista tällaisista sinkkiastioista, ja "muodissakin" tuntuvat olevan edelleen, koska niitä taas puutarhaosastojen keväthyllyissäkin on jos jonkinlaisia. Ja toisaalta, jos tällaisesta ei tykkää, ruukku mahtuu helposti toisen ruukun sisälle, ja näin näkyville jää omaa silmää miellyttävä ruukku. Tuon saviruukun kanssa tämä ei taas tapahdu välttämällä niin helposti, vaikka suurikokoinen ei sekään ole.
 
Kukat on siis kokonaan villasta huovutetut, lukuuottamatta kukkien varsien sisällä kulkevaa rautalankaa. Kukat on istutettu oasikseen, joka ei kylläkään ole lempimateriaalejani, johtuen siitä, että oasista leikatessa ja sinne istuttaessa sitä oasisputua on joka paikassa! Täytyy olla tosi tarkka, ettei sitä tartu kukkiinkin. Toinen juttu, joka ei mielstäni kuulu yhteen huovutustöiden kanssa, on kuumaliima. En vain ole saanut ainakaan toistaiseksi huopakukkia oikein muillakaan konstein yhtä varmasti ja muuten toimivasti kiinnitettyä. Eli kukat on siis tökätty oasikseen, ja kiinnitys on varmistettu vielä kuumaliimalla. Lehdet on liimattu myös. Lehtien liimaamiselle on myös se syy, että oasis täytyy saada täysin peittoon, ja siksi lehtien liimaaminen on se varmin tapa. Amaryllisten kanssa ratkaisin tämän raulankapiikeillä ja sisalilla. Mutta tämä liimaussysteemikin kyllä toimii, kunhan on vain liimapyssyn kanssa niin tarkka, että ei sotke mitään näkyvää tuolla liimalla. Ja tämä oasis-kuumaliima-ongelmahan on onneksi vain minun - asetelmaa päältäpäin katsovahan ei tiedä, mitä ruukun sisällä ja kukkien ja lehtien alla on. =)




perjantai 7. helmikuuta 2014

Vaaleanpunaisia huopahelmikaulakoruja

Viime viikonloppuna tein parit erilaiset vaaleanpunaiset helmet. Nämä ensimmäiset on tehty samaan tapaan kuin aiemmin tekemäni harmaat helmet.
Huopahelmien lisäksi korussa on hennon vaaleanpunaisia helmiäislasihelmiä, särölasihelmiä, hopeoituja pitsihelmiä, kristalleja, violetin sävyisiä strassirondelleja ja siemenhelmiä.

Näissä helmissä puolestaan on huopahelmien lisäksi pieniä hopeoituja pallorondelleja (uusi löytö helmikaupasta ;) ), hennon vaaleanpunaisia helmiäislasihelmiä, hopean värisiä sileitä kuupintalasihelmiä, siemenhelmiä ja kristalleja.
 
 
***
 
Olen ollut aika huono kuvailemaan töistäni ns. työvaihekuvia. Huovuttaessa tuppaa muutenkin  ajantaju katoamaan, ja vaikka hyvään alkuun kuvaamisessa pääsisin, huomaan yleensä aina jossain vaiheessa että kamera on unohtunut kuitenkin. Näin siis tekotapojenkin selittäminen jää vähän vaillinnaiseksi, ja yleensä tänne blogiin päätyvätkin vain valmiit työt.
 
Nyt olen lisännyt tuonne sivuun kuvakkeen tekstillä "huovutus". Sitä kautta avautuu linkki sivuille, jonne yritän pikkuhiljaa lisäillä erilaisia työtapoja ja tekniikoita, joita minä huovuttaessani käytän. Toivon, että sieltä voisi löytyä vinkkejä myös niille, jotka vasta aloittelevat huovutusta. Itselläni oli alkuun, ja on vieläkin, kysymyksiä, joihin vastauksen löytäminen on ollut vaikeaa. Toivoisin voivani noiden sivujen kautta siis jakaa joitakin itselleni tärkeitä juttuja. Sitä en tiedä, miten ahkeraan saan sivuja päivitettyä - ohjeiden laatiminen kun ei ole aina mitään pikaista hommaa.
 
Tietenkin sivun päivittämisintoon vaikuttaa myös se, onko ohjeista kenellekään iloa tai apua. Jos siis mielenkiintoa ja lukijoita riittää, tulee varmasti päivityksiäkin tehtyä enemmän. Aikomukseni ei ole niinkään jakaa valmiita ohjeita, vaan erilaisten töiden kautta juuri vinkkejä ja omaa tapaani huovuttaa. Haluan myös korostaa, että kyseessä ei siis välttämättä ole mitkään oppikirjavinkit, vaan tekemällä ja kantapäänkin kautta opitut omat työtavat. Mainiota olisi myös, jos niistä voisi syntyä keskustelua ja kokemusten jakamista! Itse otan vinkkejä vastaan myös erittäin mielelläni! =) Eli siis  ns. "ohjesivujen" kommenttilomakkeet ovat auki ja toivottavasti myös käytössä. =)
 
***
 
Nyt on taas viikon työt tehty. Huovutushullun asuttamassa koirakodissa siivous on ehdottomasti paikallaan kerran viikossa, ja sekin on nyt tehty. Viikonloppuna on siis taas aikaa näperrellä. =) Villatilaustakin täytyisi taas laatia, sillä villavarastoissa alkaa olla vajetta useamman värin kohdalla. Millähän sekin tilaus taas pidetään jonkinlaisessa kohtuudessa... ;)
 
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!
 

 


maanantai 3. helmikuuta 2014

Mustat huopahelmet

Blogini aiheet jatkuvat edelleen samassa aihepiirissä kuten ennenkin. Ja helmiaihetta on luvassa vielä lisää, sillä nyt menee jo näköjään jopa niin päin, että päivitykset eivät pysy samassa tahdissa valmistuneiden töiden kanssa. =D
 
Tässä siis jälleen yhdet huovutetut helmet.
Tämän idean sain yhtenä arkisena aamuna aamupalaa syödessäni, ja sen jopa piirtelin paperillekin! Jotain innostuksen laadusta kertoo siis sekin, että näitä ideoita syntyy jopa aamulla! =D Yleensä ajatus juoksee meikäläisellä parhaiten siinä kohtaa, kun olisi aika vetää peitto korviin ja nukkua... Korun alkuperäinen idea siitä sitten hieman kyllä muuttui, kun tein helmitilausta. Ajatuksena oli, että huopahelmien välissä olisi ollut vain täysin mustia helmiä, mutta viime hetkellä vaihdoin mustat fasettilasihelmet hematiitin värisiin, ihan siitä syystä, että olivat mielestäni niin kauniin näköiset.
 
Korusta löytyy huopahelmiä, hopeoituja helmihattuja, mustia siemenhelmiä ja fasettilasihelmiä. Ja koru on tehty jälleen 0,35mm koruvaijeriin ja korusta löytyy hopeoitu lukko-osa. Korulla on pituutta noin 75cm. Fasettilasihelmet antavat koruun aika kaunista kiiltoa, joka jopa vähän näkyy kuvassakin!
 
Tässä korussa huopahelmet ovat hieman pienempiä kuin aiemmissa koruissani, halkaisijaltaan n. 1,5-2cm. Ajattelisin, että tämän oloiset helmet kävisivät myös meikäläiselle, joka on (ainakin vielä toistaiseksi) vähän arempi korujen käyttäjä. Toisaalta nuo helmihatut tekevät taas korusta näyttävämmän. 

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Huopasydän-avaimenperiä

Kävipä tässä kerran helmikaupassa poikettuani niin, että mukaan tarttui myös hopeoitua kuparilankaa. (Ihan kuin tässä helmihullutuksessa ei olisi kyllin jo pelkän vaijerinkin kanssa touhutessa. =D ) Nuo linkitetyt korut ovat mielestäni myös niin kauniita, että niitä haluaisin tehdä vielä itsekin! "Rautalangan vääntely" on tullut kyllä tutuksi jo korupiikkienkin kanssa, joten perusperiaatehan on lopulta aikalailla sama. Näitä niksejä minulle on opettanut myös työkaverini. Kännykässäni on yhä yksi itse kuvattu opetusvideo aiheesta. =) Joskus jotkut jutut on vaan pakko tavalla tai toisella tallentaa, ettei vaan unohdu.
 
Itseasiassahan minun ei pitänyt tuota lankaa tuolla reissulla edes ostaa, vaan idea lähti myyjän esitellessä minulle helmistä tehtyjä aivaimenperiä. Mielessäni alkoi samantien raksuttaa pieni ideanpoikanen, villasta tehty tietenkin. =) Tämän idean työstämisessä valmiiksi pääsin purkamaan suurimmat linkityshöyryt, ja varsinaisten linkitettyjen korujen tekeminen saa vielä hetken odottaan. ;)

Näissä avaimenperissä on huopahelmi ja neulahuovutettu sydän. Lisäksi muutama puuhelmi. Puuhelmipussukka tarttui mukaani käsityömessuilta, ja nyt löysin niille ainakin yhden hyvän käyttökohteen. Avaimenperillä on pituutta n. 7cm + 2,5cm avainrengas. Avainrengas ja avaimenperä on linkitetty yhteen 7mm vastakappalerenkaalla. Ja kaikki kuvan aivaimenperät ovat kyllä saman kokoisia, kuvien muokkauksessa kollaasiksi kuvien koot vaan vähän muuttuivat.
 
Minua hieman huvitti, kun joskus luin jostakin, miten neulahuovutettu työ ei ole yhtä kestävä kuin märkähuovutettu. No, riippuu tietenkin siitä, miten työ on neulahuovutettu. Neulahuovutettujen töiden kestävyydestä minulla on monta esimerkkiä, ja avaimenperiin liittyy yksi: Minulla oli pitkään käytössä avaimenperä, jossa oli neulahuovutettu sydän. No, eihän se avaimenperä ikuisesti kestänyt: Kyllin pitkän käyttöajan jälkeen nimittäin paksu, vahattu puuvillanaru, jolla sydän oli kiinnitetty avainrenkaaseen, napsahti tai paremminkin kului poikki. Se sydän oli kyllä lähes uudenveroinen edelleen. =)