sunnuntai 30. marraskuuta 2014

1. Adventti


Niin se on taas vuosi tässä kohtaa, että tänään alkaa adventin, joulun odottamisen aika! Jouluradio on viritetty, ja jouluvalot kaivettu esiin. Tosin normaalista poiketen tällä kertaa vasta kaivettu esiin, ripustaminen on vielä tekemättä, sillä jostain haalimani flunssanpoikanen aiheuttaa tietynlaista saamattomuutta, ja lähinnä pakollisia juttuja olen tehnyt. Mutta onneksi on oikeat kynttilät. =)


Tänä vuonna tein tällaisen advettikynttelikön. Minulla on ollut mooonta vuotta adventtikynttelikkö, johon perinteiseen tapaan saa laitettua neljä kruunukynttilää. Nyt halusin adventtikynttelikön, jossa kynttilöitä voi polttaa pitkään. Tällähetkellä elämäni on melkoisen kiireistä, ja tiedän tarvitsevani rauhoittumisen hetkiä. Se ehkä oli myös syynä siihen, että jo viikkoja sitten aloin miettiä tällaista itselleni uudenlaista kynttelikköä.
 
Aiemmin kertomani rautalankainnostus jatkui näiden kynttilöiden askartelussa. Eipä näissä nyt tosin niin kovin paljoa tekemistä ollut. =) Tuo sinkkinen alusta löytyi ruokaostosten yhteydessä tavaratalosta. On ollut sopivasti siinä käytävänviereisessä hyllyssä, josta olen sitä katsellut jo hetken. Sitten vain neljä sopivan kokoista kynttilää kaveriksi mukaan. Astian pohjalle oli tarkoitus laittaa hieman koristekiviä, joita tiesin kotoa löytyvän, vaan niitä olikin jäljellä sen verran vähän, että pohja ei olisi kunnolla peittynyt.
 
Nuo numerot ja sydämet on tosiaankin väännetty rautalangasta, ja kiinnitetty kynttilän ympärille kieputetulla rautalangalla. Halusin kynttelikköön jotenkin näkyviin myös adventin värit: Joulun odotuksen violetin, paaston värin, ja 1. adventin juhlan valkoisen. Nämä oli helppo laittaa pujottamalla noihin kynttilöitä kiertäviin rautalankoihin sopivan väriset kristallihelmet.
 
 
"Pieni liekki tänään syttyy
  talven synkkään pimeyteen,
pieni liekki valon antaa
toivon tuikkeen sydämeen."
 
 
Hyvää adventin aikaa sinulle!
 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Idean toteutusta rautalangastakin vääntäen

Aika kuluu yhä sukkelaan. Joulumyyjäiset ovat alkaneet. Toissa viikonloppuna olin joulumyyjäisissä Nokialla, ja viime viikonloppuna Lempäälässä. Vieläkään ei ole tullut tekemisen puutetta. =)
 
Myyjäisissä on ollut taas kovin mukavaa. Olen tavannut jälleen monia mukavia ihmisiä, ja nähnyt ihania myytäviä tuotteita. Myös eräänlainen yhteenkuuluvaisuuden tunne kiehtoo aina erilaisissa myyntitapahtumissa. Usein mietin, onko tämä oikeasti järkevän ihmisen puuhaa, kun pakkaan tuotteita ensin laatikoihin, sitten mietin, miten saan ne kuljetettua, ja lopulta hiki päässä raahaan tavaroita autoon, ja mietin, että onko kaikki mukana. Vaan heti, kun saavun myyjäispaikkaan, ja näen monen muun tekevän samaa, outouden tunne hälvenee ja tilalle tulee suuri ilo: Ei tämä ehkä ihan outoa olekaan, ja minä saan kuulua juuri tähän onnelliseen porukkaan! =)
 
Lauantaina suunnitelmissani oli, että illalla, kun myyjäisten jälkeen tavarat on purettu ja muut asiaan kuuluvat hommat tehty, en tee muuta kuin katselen telkkaria, ja neulon. Sunnuntain olin suunnitellut "vapaapäiväksi". Tarkoitus oli tehdä vain yksi tilaustyö, ja sitten sitä, mitä juuri sillä hetkellä huvittaa. Ei siis sillä listalla, että tänään pitää tehdä tietty määrä jotain tiettyä tuotetta, kuten tässä viimeaikoina on tullut tehtyä.
 
Lauantai-ilta sujui suunnitelmien mukaan - osittain. Päässäni alkoi nimittäin pyöriä vinhaa vauhtia idea. =) Myyjäisissä näin kertakaikkisen ihania kimaltelevia kransseja, joiden keskellä oli led-kynttilä. Alunperin en ole ollut kovinkaan ihastunut ollut noihin "tekokynttilöihin", mutta ajan myötä olen huomannut ne esimerkiksi joissakin työjutuissa (siis niissä "oikeissa töissä" ;) ) ihan käteviksi tilanteissa, jossa oikeaa kynttilää ei ole mahdollista käyttää. Mutta nuo näkemäni kranssit olivat upeita! Ja arvaatte varmaan, mitä näin silmissäni: Huopakukkia ja ledkynttilöitä. =) Jossain vaiheessa siis tv:n katselu väistyi ja istuin koneen ääressä etsimässä erilaisia myynnissä olevia istutusastioita ja tuikkuratkaisuja.
 
Minulla on joskus ollut lasisia tuikkukippoja, joissa on myös lasinen varsi. Juurikin siis asetelmiin tarkoitettuja. Tällaisia yritin etsiä, mutta en löytänyt. Ja sitten muita tuikkukippoja, mutta en keksinyt, miten ne järjevästi saisi asetelmaan. Ajatus jäi päähäni pyörimään, ja työstäminen jatkui sunnuntaille. Tosin, huopakukat olin jo laittanut alulle ennen nukkumaanmenoa, tunnustan. ;)
 
Seuraavana aamuna keksin ratkaisun tuikkukippo-ongelmaan: Mieleeni tuli Paulalta saamani upeat rautalangasta väännetyt tuikkukynttilöille sopivat kynttilänjalat! En edes kuvitellut samanlaiseen lopputulokseen pääseväni, mutta ajattelin, että ideassa voisi olla jotain aloittelijalle sovellettavaa. Ikinä en siis ole rautalankatöitä tehnyt, vaikka rautalankaa onkin tullut muuten väännettyä (varmasti molemmissa merkityksissä ;) ), joten ei kuin kokeilemaan. Ensin huovutin valmiiksi joulutähdet, sitten tovi googlen ääressä, ja eikun rautakauppaan ostoksille!
 
 
Kun tykötarpeet olivat valmiina, eikun vääntelemään! Tuloksena oli alkuinnostuksen jälkeen melkein katkennut pinna, kasa rautalangan pätkiä ja erinnäisiä epämääräisen näköisiä sykkyröitä, joita ei tuikkukipoiksi olisi tunnistanut parhaalla tahdollaankaan. =D Noista vaiheista ei ole valitettavasti kuvia, sillä tunne oli siinä kohtaa sellainen, että idea on valmis haudattavaksi. Vaan koska periksi antaminen ottaa luonnolle, jatkoin yrittämistä. Lopulta aloin saada ideasta kiinni, ja tietämättä kuinka oikeaopillinen lopputulos oli, ja onko rautalangan väännössä yleensäköön oikeaopillisuutta, oli minulla muutama valmis tuikkukippo. =)

Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta jotain siitä saanee selvää. Asetelman tekemisen kannalta tärkeää oli, että näihin tuikkukippoihin sain varren, joilla kipot saa "istutettua" oasikseen. Tähden muoto tuli ikäänkuin vahingossa. Ensin nuo sykkeröt vain ärsyttivät, mutta sitten aloin nähdä niissä tietynlaista kauneutta. Kuvitelman siis säntillisesti sidotuista kipoista väistyivät, ja totesin näiden sopivan hyvin. Ajatuksena oli tässäkin asetelmassa käyttää sisalia, ja sinne sekaan nuo tähtöset menevät mainiosti. Kaikenhan ei tarvitsekaan olla ainaa niin säntillistä. =)
 
Rautalankaostosten lomassa piti löytää myös asetelmalle sopiva astia. No, yllättäenhän mitään valmista ja sopivan hintaista ajatuksiini sopivaa ei sitten löytynytkään. Lopulta löysin itseni maalihyllyltä pari savista istutuskulhoa korissani. =)

Enpä ole koskaan pyytänyt rautakaupassa sävyttämään paria desiä maalia. Nyt on sekin tehty. =) Sitten vain maalauspuuhiin.


Värivalintani oli todella yllättävä, vai mitä? =D En vain voi sille mitään, että tuollaiset ruskean sävyt aina suorastaan huutavat nimeäni. Miksi en valinnut valkoista? Tai punaista? Tai jotain muuta? En tiedä, tuo vain kutsui eniten. Tosin, tämä tekniikka tuli osoitetuksi sen verran käteväksi, että luulen, että tämä ei ole viimeinen parin desin maaliostokseni. Ja sitä valkoista haetaan seuraavaksi. =) Pinta olisi saanut olla vähän "karheampi", mutta ehkä siihenkin keksi vielä jonkun sovelluksen. =)

Tässä oasista, rautalankaa ja kuumaliimaa lukuunottamatta valmiit tykötarpeet. Joulutähden lisäksi huovutin asetelmaan siis vielä punaisen pienen omenan.
Muutamien sovitteluiden ja sommitteluiden jälkeen lopputulos oli tässä. Joskus olisi hauskaa, jos saisi talletettua sen ensimmäisen mielikuvan työstä, jotta voisi verrata, paljonko sillä on yhtä lopputuloksen kanssa. =) Jokatapauksessa itse olen lopputulokseen aikas tyytyväinen.

Ideat syntyvät ja toteutuvat tavallaan. Tässä siis yksi idea ja yksi toteutus. Ja usein käy niin, että toteutuneet ideat poikivat uusia... ;)

Nyt eletäänkin jo marraskuun viimeistä viikkoa! Sitten alkaakin adventin aika, joulun odotus! =)

Mukavaa viikon jatkoa!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Lisää amarylliksiä

Edellisellä kerralla lupailin lisää amarylliskuvia, ja niitä olisi nyt tässä. Eilen sain istutettua viikonloppuna huovuttamani amaryllikset. Nämä vaikuttavat aika suosituilta tuotteilta, ja uusia on taas tuloillansa. =)

 
Tässä pelkkiä valkoisia amarylliksiä. Viimejouluisista versioista valkoiset olivat selvästi suositumpia, saa nähdä onko niin myös tänä vuonna.
 
 
Valkoisten amaryllisten keskustassa on hiven hentoa vihreää.
 
 
Tässä sitten sekä punaisia että valkoisia. Tuolle punaiselle värille tapahtui taas kuvatessa jotain ihmeellistä. Jos kuvaisi päivänvalolla, niin ei kävisi. Ruukut ovat harmaita saviruukkuja, vähän epätasaisia väriltään, mutteivät ehkä ihan niin paljoa kuin kuvassa. Kuitenkin ne sopivat mielestäni hyvin näille kukille. Pellavan värinen rusetti on pienenpieni yksityiskohta, mutta vaikuttaa kokonaisuuteen lopulta aika paljon, huomasin, kun mallailin, että laitanko niitä ruukkuihin vai en.
 
 
Huomenna vietetään isänpäivää. Oman isäni kanssa olemme luonteiltamme monissa asiassa hyvin samanlaisia.  Eiköhän osa näistä käsillä tekemisen geeneistä ole myös isältä perittyjä, työkalut ovat vain vähän erilaiset. ;) Ja myös jotain samaa tekemisen tarkkuutta huomaan itsessäni, jota näen isäni tekemässä. Siinä missä isä kiinnittää taulutv:n seinään niin, että se kestäisi vaikka roikkumista, päättelen minä sukkalangat monen kiemuran kautta tai vanutan villaa vielä yhden ylimääräisen kierroksen. =) Tähän käsityöpajaani liittyen isäni on ollut ehdottomasti suurin ja tärkein tuki. Hän sanoi minulle jo silloin, kun aloin käsitöiden myynnistä puhua, että perusta toiminimi. Vastasin, että ehdottomasti en. =) Ja hän oli myös ensimmäinen, jolle lopulta pohdintojen jälkeen päätöksen tehtyäni kerroin, että sittenkin sen taidan perustaa. Tätä ennen olimme käyneet monia keskusteluja, joissa isäni seikka toisensa perään kumosi luulojani kaikesta siitä vaikeasta, mitä toiminimen pyörittämiseen liittyisi. Isä on myös ratkaissut monta pientä teknistä käsityöpajaan liittyvää ongelmaa: Hän esimerkiksi hankki minulle kevyen, kätevän ja helposti kuljetettavan myyntipöydän varjoineen, löysi paneelisen seinämän johon saan kiinni myytäviä tuotteita, ja kun myyntipöytään tarvittiin telinettä koruille, hän keksi pappani aikanaan kuoriman oksaisen puun, jonka hioi ja lakkasi viimeisen päälle. =) Huomenna saan esittää isänpäiväonnittelut ihan kasvokkain, mutta koska tiedän, että käyt isä täällä toisinaan myös lueskelemassa näitä juttuja, niin siinäs luit, olet tärkeä! <3

tiistai 4. marraskuuta 2014

Amarylliksiä, oppimisen iloa ja enkeleitä


Viimeviikolla saapui kovasti odotettu tilaus valkoista villaa. Ja valkoinen onkin ollut pajan pääväri siitä lähtien. =)
 
Viikonloppuna tein amarylliksiä. Tämä on taas näitä sivutoimisen pajan ajankäyttösuunnitelmaan liittyviä juttuja: Amarylliksiin pitää varata yhtäjakoisesti tietty määrä aikaa, joten niitä on kätevää tehdä juurikin viikonloppuna.
 
 
Amarylliksistä enemmän kuvia tuonnempana, mutta huovuttaessani tuli mieleeni kaivella kuva-arkistoista kuvia aiemmin tekemistäni amarylliksistä. Niitä löytyi, ja nyt pari kollaasia niistä. Kuvien laatu vaihtelee, mutta huovuttamieni amaryllisten "evoluutio" on aika helposti nähtävissä kuitenkin. =)
 

Ikävä kyllä päivämäärää tuolle kollaasin ensimmäiselle amaryllikselle en löytänyt, mutta veikkaisin, että sen tekemisestä on aikaa noin viitisen vuotta. Tämä oli ensimmäinen huovuttamani amaryllis. Työvaiheita en enää kovin tarkasti muista muuten, kuin että niitä oli MONTA! =)
 
Kollaasin toinen kuva on viimevuodelta. Tässä kohtaa työvaiheita oli jo noin puolet vähemmän. Ja olin lopputulokseen ihan tyytyväinen... Paras palaute oli ehkä se, kun ulkona olevissa myyjäisissä jotkut asiakkaat olivat huolissaan siitä, että amaryllis-parat paleltuisivat. =D
 
Ja viimeisessä kuvassa sitten nämä tämän vuotiset. Nämä amaryllikset syntyvät ehkä vielä vähän järkevimmin, ja kukintojen väritys on onnistuneempi. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kukkavanan kaikki osat varren alaosan lehtiä lukuunottamatta on huovutettu yhteen. Se on mielestäni sitä kaikkein "aidointa" huovutusta, ilman ompelua tai liimaamista. Tosin tästä kyllä poikkean itsekin tiettyjen töiden kohdalla, mutta iloinen olen, jos saan työn tehtyä ilman niitä. Totta on kuitenkin se, että tuotteissa tätyy myös miettiä ratkaisujen järkevyyttä, kestävyyttä, työaikaa (= kohtuullinen hinta tuotteelle) jne... Mainittakoon näistä amarylliksistä vielä se, että varren sisältä löytyy tukevasti rautalankaa, joten ei pitäisi olla pelkoa, että kukka "nuukahtaisi". =)
 

 
Tässä vielä lähikuvaa itse kukista, joissa muutoksen huomaa vielä paremmin... Oppimista ei välttämättä aina huomaa, kun tätä päivittäin tekee, paitsi ehkä siinä, että työvaiheet alkavat luistaa paremmin. Mutta kuvista muutoksen näkee. Taitojen kehittyminen ja oppiminen on hienoa, ja ilolla ajattelen, miten monta oivallusta vielä mahtaakaan olla tulossa! =)
 
 
Valkoisen villan saapumisen jälkeen on valmistunut myös enkeleitä. Enkelit ovat ehdottomasti olleet suosituimpia tuotteita, ja alkoi jo pientä paniikkiakin ilmetä, ehdinkö saamaan näitä joulun myyjäisiin valmiiksi. Tällä hetkellä tilanne näyttää siis hyvältä!
 
Enkeleitä viikkoosi! =)