maanantai 24. marraskuuta 2014

Idean toteutusta rautalangastakin vääntäen

Aika kuluu yhä sukkelaan. Joulumyyjäiset ovat alkaneet. Toissa viikonloppuna olin joulumyyjäisissä Nokialla, ja viime viikonloppuna Lempäälässä. Vieläkään ei ole tullut tekemisen puutetta. =)
 
Myyjäisissä on ollut taas kovin mukavaa. Olen tavannut jälleen monia mukavia ihmisiä, ja nähnyt ihania myytäviä tuotteita. Myös eräänlainen yhteenkuuluvaisuuden tunne kiehtoo aina erilaisissa myyntitapahtumissa. Usein mietin, onko tämä oikeasti järkevän ihmisen puuhaa, kun pakkaan tuotteita ensin laatikoihin, sitten mietin, miten saan ne kuljetettua, ja lopulta hiki päässä raahaan tavaroita autoon, ja mietin, että onko kaikki mukana. Vaan heti, kun saavun myyjäispaikkaan, ja näen monen muun tekevän samaa, outouden tunne hälvenee ja tilalle tulee suuri ilo: Ei tämä ehkä ihan outoa olekaan, ja minä saan kuulua juuri tähän onnelliseen porukkaan! =)
 
Lauantaina suunnitelmissani oli, että illalla, kun myyjäisten jälkeen tavarat on purettu ja muut asiaan kuuluvat hommat tehty, en tee muuta kuin katselen telkkaria, ja neulon. Sunnuntain olin suunnitellut "vapaapäiväksi". Tarkoitus oli tehdä vain yksi tilaustyö, ja sitten sitä, mitä juuri sillä hetkellä huvittaa. Ei siis sillä listalla, että tänään pitää tehdä tietty määrä jotain tiettyä tuotetta, kuten tässä viimeaikoina on tullut tehtyä.
 
Lauantai-ilta sujui suunnitelmien mukaan - osittain. Päässäni alkoi nimittäin pyöriä vinhaa vauhtia idea. =) Myyjäisissä näin kertakaikkisen ihania kimaltelevia kransseja, joiden keskellä oli led-kynttilä. Alunperin en ole ollut kovinkaan ihastunut ollut noihin "tekokynttilöihin", mutta ajan myötä olen huomannut ne esimerkiksi joissakin työjutuissa (siis niissä "oikeissa töissä" ;) ) ihan käteviksi tilanteissa, jossa oikeaa kynttilää ei ole mahdollista käyttää. Mutta nuo näkemäni kranssit olivat upeita! Ja arvaatte varmaan, mitä näin silmissäni: Huopakukkia ja ledkynttilöitä. =) Jossain vaiheessa siis tv:n katselu väistyi ja istuin koneen ääressä etsimässä erilaisia myynnissä olevia istutusastioita ja tuikkuratkaisuja.
 
Minulla on joskus ollut lasisia tuikkukippoja, joissa on myös lasinen varsi. Juurikin siis asetelmiin tarkoitettuja. Tällaisia yritin etsiä, mutta en löytänyt. Ja sitten muita tuikkukippoja, mutta en keksinyt, miten ne järjevästi saisi asetelmaan. Ajatus jäi päähäni pyörimään, ja työstäminen jatkui sunnuntaille. Tosin, huopakukat olin jo laittanut alulle ennen nukkumaanmenoa, tunnustan. ;)
 
Seuraavana aamuna keksin ratkaisun tuikkukippo-ongelmaan: Mieleeni tuli Paulalta saamani upeat rautalangasta väännetyt tuikkukynttilöille sopivat kynttilänjalat! En edes kuvitellut samanlaiseen lopputulokseen pääseväni, mutta ajattelin, että ideassa voisi olla jotain aloittelijalle sovellettavaa. Ikinä en siis ole rautalankatöitä tehnyt, vaikka rautalankaa onkin tullut muuten väännettyä (varmasti molemmissa merkityksissä ;) ), joten ei kuin kokeilemaan. Ensin huovutin valmiiksi joulutähdet, sitten tovi googlen ääressä, ja eikun rautakauppaan ostoksille!
 
 
Kun tykötarpeet olivat valmiina, eikun vääntelemään! Tuloksena oli alkuinnostuksen jälkeen melkein katkennut pinna, kasa rautalangan pätkiä ja erinnäisiä epämääräisen näköisiä sykkyröitä, joita ei tuikkukipoiksi olisi tunnistanut parhaalla tahdollaankaan. =D Noista vaiheista ei ole valitettavasti kuvia, sillä tunne oli siinä kohtaa sellainen, että idea on valmis haudattavaksi. Vaan koska periksi antaminen ottaa luonnolle, jatkoin yrittämistä. Lopulta aloin saada ideasta kiinni, ja tietämättä kuinka oikeaopillinen lopputulos oli, ja onko rautalangan väännössä yleensäköön oikeaopillisuutta, oli minulla muutama valmis tuikkukippo. =)

Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta jotain siitä saanee selvää. Asetelman tekemisen kannalta tärkeää oli, että näihin tuikkukippoihin sain varren, joilla kipot saa "istutettua" oasikseen. Tähden muoto tuli ikäänkuin vahingossa. Ensin nuo sykkeröt vain ärsyttivät, mutta sitten aloin nähdä niissä tietynlaista kauneutta. Kuvitelman siis säntillisesti sidotuista kipoista väistyivät, ja totesin näiden sopivan hyvin. Ajatuksena oli tässäkin asetelmassa käyttää sisalia, ja sinne sekaan nuo tähtöset menevät mainiosti. Kaikenhan ei tarvitsekaan olla ainaa niin säntillistä. =)
 
Rautalankaostosten lomassa piti löytää myös asetelmalle sopiva astia. No, yllättäenhän mitään valmista ja sopivan hintaista ajatuksiini sopivaa ei sitten löytynytkään. Lopulta löysin itseni maalihyllyltä pari savista istutuskulhoa korissani. =)

Enpä ole koskaan pyytänyt rautakaupassa sävyttämään paria desiä maalia. Nyt on sekin tehty. =) Sitten vain maalauspuuhiin.


Värivalintani oli todella yllättävä, vai mitä? =D En vain voi sille mitään, että tuollaiset ruskean sävyt aina suorastaan huutavat nimeäni. Miksi en valinnut valkoista? Tai punaista? Tai jotain muuta? En tiedä, tuo vain kutsui eniten. Tosin, tämä tekniikka tuli osoitetuksi sen verran käteväksi, että luulen, että tämä ei ole viimeinen parin desin maaliostokseni. Ja sitä valkoista haetaan seuraavaksi. =) Pinta olisi saanut olla vähän "karheampi", mutta ehkä siihenkin keksi vielä jonkun sovelluksen. =)

Tässä oasista, rautalankaa ja kuumaliimaa lukuunottamatta valmiit tykötarpeet. Joulutähden lisäksi huovutin asetelmaan siis vielä punaisen pienen omenan.
Muutamien sovitteluiden ja sommitteluiden jälkeen lopputulos oli tässä. Joskus olisi hauskaa, jos saisi talletettua sen ensimmäisen mielikuvan työstä, jotta voisi verrata, paljonko sillä on yhtä lopputuloksen kanssa. =) Jokatapauksessa itse olen lopputulokseen aikas tyytyväinen.

Ideat syntyvät ja toteutuvat tavallaan. Tässä siis yksi idea ja yksi toteutus. Ja usein käy niin, että toteutuneet ideat poikivat uusia... ;)

Nyt eletäänkin jo marraskuun viimeistä viikkoa! Sitten alkaakin adventin aika, joulun odotus! =)

Mukavaa viikon jatkoa!

8 kommenttia:

  1. Upea asetelma ja mielenkiintoinen prosessi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! =) Harvemmin on taas tullut työvaihekuvia otettua, vaikka se mukavaa onkin, ja kivaa laittaa tänne välillä muutakin kuin pelkkiä valmiita juttuja.

      Poista
  2. Heh, mulla on samanlainen fiilis aina kun pakkaa askartelurojua tapaamista varten ja vetää hervotonta vetolaukkua perässään ympäriinsä :D Mutta tiedän kans, etten oo ainoa ;)
    Mutta tosi ihana asetelma! Toi tuikkukippo on paljon parempi vaihtoehto kuin joku valmis.
    En ookkaan ite pitkään aikaan vääntänyt rautalankaa. Noin niinkuin kirjaimellisesti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! =) Voin jotenkin kuvitella, että sullakin sitä roudattavaa vähän on! Ja hyvä että teit tuon tarkennuksen tuohon rautalangasta vääntämiseen, muuten olisin vastannut että en usko! =D Ja tykkään kyllä tehdä juttuja mahdollisimman pitkälle itse, ei tunnu omatekemiltä jos on valmiita juttuja... Josta mieleen: Sitten joskus kun tämä kiire (oikea ja muka-kiire) helpottaa, niin voisko toi rautalangasta vääntäminen olla meidän askartelupäivän aihe? Eli riittäiskö pinna vääntää mulle rautalangasta, miten rautalankaa oikeesti kuuluu vääntää? =D Toi on kivaa ja haluaisin oppia lisää! Sitä vois soveltaa moneen juttuun huovutuksen kans! =)

      Poista

Mukavaa, jos jätät viestin käynnistäsi! =)