tiistai 26. tammikuuta 2016

Paperihommia ja ompelua

Kehruuhommat ovat olleet nyt hetken tauolla, saatuani hommaan mukavasti tuntumaa. Yksi puolallinen yksinkertaista koirankarvalankaa on valmiina, vielä tarvittaisiin toinen, niin sitten pääsisi jo lankoja kertaamaan!
 
Niin se vain taitaa olla, että ikävimpiä ja kuormittavimpia töitä ovat tekemättömät tai keskeneräiset työt. Nyt yksi tällainen urakka on selätetty, kun Käsityöpajan paperihommat viimevvuoden osalta on saatu kuntoon. Varastot on inventoitu ja tilinpäätös onnellisesti valmiina. Vielä pari hikipisaraa täytyy vuodattaa, kunhan veroilmoituksen täyttö on edessä, mutta onneksi tämä kaikki sujui jo tänä vuonna huomattavasti helpommin. Ja vaikka tuo inventaario on aika tuskastuttava projekti, kun joka ikinen helmi, lanka- ja villanyssäkkä pitää laskea, ja kangaspalat mitata, ja tietty ihan kaikki muukin varastosta löytyvä, on siinä se hyvä puoli, että ne varastot tulee järjestettyä samalla myös. Nyt on siis tarvikkeet ojennuksessa, kuitit ja muut lippulaput siististi mapeissaan, ja tarvittavat laskelmat tehty. Aika huojentunut olo!
 
Kun tuo paperihomma oli kesken, huomasin, etten kyllä oikein kunnolla pystynyt keskittymään näihin muihin hommiin. Kun sunnuntai-iltana kaikki oli valmista, huomasin, että ajatus kulki heti kovin paljon selkeämmin! Materiaalitilauksien teko lähti luistamaan, kun pystyi hahmottamaan, mitä taas tarvitaankaan. Ja itse työtkin alkoivat taas sujua!
 
Uusia kännykkälaukkuja on parhaillaan valmistumassa, ja tänään hain taas lisää ihan uusiakin kankaita.
 
Jokunen laukku on jo valmiinakin, kuten nämä seuraavat kuvissa olevat laukut.
 


Heppa-aiheiset kukkarot ovat olleet suosittuja, ja nyt olen tehnyt testimielessä myös heppa-aiheisia kännykkälaukkuja. Saa nähdä, löytyykä näille kysyntää. =) Laukkujen kankaat ovat 100% puuvillaa, ja laukuissa on vahvempi tukikangas. Hihnojen pituus on noin 120cm + kiinnitushakaset. Laukkujen kuvio on sama laukkujen molemmin puolin.


Tässä vielä pari musiikkiaiheista kännykkälaukkua. Materiaalit ja hihnan pituuden ovat samat kuin edellä. Näitä taitaa olla vielä yksi versio kehysten liimaamista odottelemassa.
 
Tänään oli aamulla kyllä varmasti haasteellisin keli, missä olen koskaan ajanut! Pyrynpäivän työmatka joitakin vuosia sitten on jäänyt kyllä myös mieleen, mutta tämä tämänpäiväinen oli kyllä haasteellisempi! Ajelen päivittäin työmatkaa 40 kilometriä suuntaansa, ja tänä aamuna matkasta suurin osa ajeltiin kaljamatietä. Korkeimmassa Kädessä oli moneen kertaan, pysytäänkö tiellä, vai mennäänkö penkkaan, ja päästäänkö mäet ylös vai luisutaanko takaisin alas. Varjeluksessa sain onneksi ajella! Illalla kotiin tullessani oli puolestaan hyötyliikuntaa luvassa, kun katolta pudonneet lumet piti saada syrjään. Toivottavasti tämä talvi ei nyt näiden vesisateiden mukana kokonaan ja pysyvästi katoaisi!
 
Liikunnasta puheen ollen, viime viikonloppuna kaivoin sukset varastosta esiin 13 vuoden tauon jälkeen. Tai onhan niitä suksia tässä kanneltu välilläkin, mutta nyt kaivoin ne esiin hiihtämismielessä. Kaupungissa asuessani en oikein innostunut asiasta, että tulen autolla töistä kotiin, lenkitän koiran, ja lähden autolla jonnekin hiihtämään. Nyt hiihtämään pääsee lähes omasta pihasta, kun viereisellä järvelle oli tehty hieno latu. Ja kun lauantaina hiihto oli kivaa, niin pitihän sinne päästä sunnuntainakin. Kenellekään muulle kuin mulle ei ehkä ole yllätys, mitä siitä seurasi! =D Nyt on sitten hiipparoitu melko lyhyitä askelia, kun jalat ihmettelee vieläkin, mitä niillä on oikein tehty! =D Kunhan koipeni lihakset tästä siis tokenee, niin toivon, että hiihtokelejä vielä tälle talvelle löytyisi!

lauantai 9. tammikuuta 2016

Oppimisen iloa ja oivalluksia

Täällä on jatkunut villan pesu ja villan kuivumista odotellessa kehruuharjoitukset. Eilen illalla tapahtui jokin "naksahdus" päässäni. Yhtäkkiä vaan jalka ja kädet osasivat toimia! Alkoi tuntua, että kehruu on vähän kuin pyörällä ajo tai tanssi: Sitä ei pitäisi miettiä ehkä liikaa! Tuumasin, että se taitaa rukin rauhoittavan äänen lisäksi olla myös muutenkin aika rauhoittavaa puuhaa. Ymmärsin nimittäin, että kehrätessä ei saa tehdä mitään väkisin!
 
Ensinnäkin jalka: Huomasin, että ainakin minun vain täytyy oppia tuntemaan, miten, milloin ja mihin tahtiin rukkia poljetaan. Kun keskittyy tuntemaan polkimen jalkansa alla ja sen liikkeet, jalka alkaa toimia, kuten pitää. Ja sitten kädet: Hahtuvaa ei saa puristaa! Sen pitää antaa vain "soljua" sormissa. Tietenkin pitää varoa, että kierre ei pääse käsien väliin, saati varsinkaan sinne hahtuvaan, mutta sen oikeasti pystyy tekemään lankaa puristamatta. Ja sitten yhtäkkiä vaan huomaa, että mielessä ei yhtäkkiä ole muuta, kuin rukin ääni, sormien välissä juokseva hahtuva ja jalan poljenta. Testaan tämän vaikutuksen ehdottomasti, kun seuraavan keran pääni valtaa ajatusten kaaos!


Näin yhtäkkiä alkoikin sinne puolalle kerääntyä lankaa! Niinpä pääsinkin sitten seuraavien ongelmien pariin: Kuten kuvasta näkyy, lanka on todella kierteistä! Muutin säätöjä, googlailinkin välillä, mutta jatkuvasti lanka vain pysyi mielestäni liian kierteisenä, eikä se tuntunut kerityvän kunnolla puolalle. Kunnes sitten tein oivalluksen: Puola ja lyhty pyörivät molemmat samaan tahtiin! Kuten kuvasta näkyy, rulla ei kuulu tähän rukkiin. Siitä sai kuitenkin sopivan laittamalla "tilkkeeksi" yhden mutterin. Se ei kuitenkaan ratkaissutkaan koko hommaa! Tajusin, että oikealla olevan kehrän ja sitten tuon puolan urien halkaisijat ovat kutakuinkin yhtä suuret, kun taas rukin omassa puolassa tuon puolan ura oli selvästi halkaisijaltaan pienempi. Ongelma ratkesi, kun vaihdoin lyhtyyn taas rukin oman puolan. Täytyy siis jatkossa kehrätä vain tälle puolalle, ja keriä sitten lanka kertaamista varten muille puolille.

 
Tällaista söheröä on tullut tuotettua aika paljon tässä viime päivinä! =D
 
 
Sitä suurempi olikin onnistumisen tunne, kun sain aikaiseksi kaksi pikkiriikkistä kerää ihan oikean näköistä, kerrattua lankaa! Nämä menevät kyllä jonnekin muistolaatikkoon aivan varmasti! Paljon on vielä tästä kehitettävää, mutta kummasti antaa lisää intoa opettelulle noiden sykkyröiden välissä! =D



Tuossa tuota koirankarvalankaa odotellessa olen neulonut lapasia Novitan seiskaveikasta. Kuvassa lapasia on lasten ~110 cm aikuisten ~L-kokoon. Lapaset on tänään lisätty verkkokauppaan. =) Yksistään neulotut lapaset ovat kyllä näillä paukkupakkasilla vähän riittämättömät, mutta rukkasten alla lämmittävät ihanasti! 
 
Mukavaa viikonlopun jatkoa! =)

perjantai 8. tammikuuta 2016

Suunnitelmissa lapaset, osa 2

Lapaset koirasta -projektini on ottanut huiman askeleen eteenpäin! Eilen töistä tullessani kävin rukkikaupoilla! 
 

En ehkä vielä tätä uskokaan, mutta minulla on ihan oikeasti oikea, toimiva rukki! Ja se näyttää minun mielestäni niin kauniilta! Varsinainen sisustuselementti, ja vielä toimiva! Kauaa minun ei onneksi tarvinnut tuon rukin käyttöönottoa yksinäni pohdiskella, kun minulle kehräämistä opettanut naapurini oli jo oven takana, ja tuli auttamaan mm. nyörin asennuksessa. Häneltä sain  myös vahvistuksen, että hyvät kaupat tuli tehtyä! Olihan tuon rukin ostaminen vähän sellaista arpapeliä, kun tätä kokemusta ja ymmärrystä ei vielä kovasti ole. Nyt vain kova harjoittelu päälle! Jo hetkittäin sain eilen homman toimimaan, mutta kyllä se lanka katkeilee, ja tuo pyörä lakkaa kumman helposti jostain syystä pyörimästä, kun keskityn siihen, mitä käsien pitäisi tehdä. Tuntuu, että jalka polki vielä puoliunessa. Ja kehräämässä olin unissani myös silloin, kun kello aamulla herätti. =D

Eikä tässä vielä kaikki: Tänään töistä tullessani minua odotti terassilla aivan ihana paketti!


Säkillinen lampaan villaa! Siis aivan käsittelemätöntä, aitoa ja alkuperäistä! Kuten kuvasta näkyy, minä en ollut ainoa, joka siitä suorastaan huumaannuin! Pitkänokan nenä taisi irrota säkistä vasta, kun pitkänokkaa ja säkkiä erotti ovi. 
 
Enkä sitten kauaa malttanut pitää näppejäni villasta erossa, vaan hetihän siihen piti päästä käsiksi! Seuraavaksi kerron, mitä villalle tein. En tiedä, onko tämä oikea ja paras tapa, mutta tällaisiin "toimenpiteisiin" päädyin yhdistäen omaa ymmärrystäni villasta, ja sitä, mitä kaikkea Internetin ihmeellinen maailma neuvoi tekemään. Niitäkin ohjeita on aika monenlaisia.
 
 
Ensiksi siis muutama kourallinen villaa pöydälle. Suurimmat roskat villoista oli nypitty pois, mutta tässä sitten nypin niitä pienempiä, pääasiassa olkia ja muuta villan seasta löytynyttä.
 
 
Sitten ladoin puhdistetut villat harson (taitaa tässä tapauksessa olla tylliä) päälle. Parasta olisi saada kaikki villakuidut samaan suuntaan, jotta villa ei pääse huopumaan, mutta en tässä nyt ollut kovin tarkka. Sitten keräsin harson kulmat kasaan, ja sidoin harson suun niin, että villat jäivät harsopussukan sisään.
 
 
Sitten vatiin haaleaa, kädenlämpöistä vettä, ja pussi veteen niin, että vesi sai imeytyä villaan omaan tahtiin, ilman painelua tai puristelua. Villat likosivat tässä vedessä noin vartin. Sitten kaadoin veden pois, valutin villat varovasti, ja laitoin veteen uudelleen. Taisin tehdä tämän noin kolmeen kertaan. Eka vesi oli hyvin ruskean sameaa, mutta muut sitten jo kirkkaampia. Kun vesi on haaleaa, villan rasvan ei pitäisi irrota villasta, mutta muun suurimman lian kyllä. Varovainen käsittely ja haalea vesi auttavat myös siihen, että villa ei ala huopumaan.
 
 
Viimeisen liotuksen jälkeen valutin taas vedet pois, ja nostelin kevyesti puristellut villat pyyhkeen päälle, ja painelin villoja lisää pyyhkeellä, jotta vedet imeytyisivät pyyhkeeseen. Sama homma siis kuin huovutetun villan tai vaikkapa villapaidan pesun jälkeen. Melko puhdasta villaa sieltä pussista paljastuikin!
 
 
Lopuksi levittelin villat kylppäriin ritilän päälle kuivumaan. Kylppärin tämän hetkisestä tuoksusta voidaan tietenkin olla montaa mieltä. Minusta siellä tuoksuu lammas ja villa! =) Nyt sitten vain odotettelen villan kuivumista! Karstatessa villan pitää olla täysin kuivaa. Yritän muistaa tämän. ;) Nyt menen harjoittelemaan rukin käyttöä! Jemmassa on vielä vanhaa, kunnolla pestyä lampaanvillaa. Ja harjoitellut olen myös luonnonvärisellä huovutusvillallakin. Pääsee vähän oikomaan siinä karstauspuolessa. Mutta koiralapaset haluan ehdottomasti tehdä sekoittaen pohjavillaa tätä aitoa ja alkuperäistä! Kunhan nyt ensin opin kehräämään. Seuraavaksi taidan käydä kuitenkin puhaltelemassa noita villoja. Auttaiskohan se? ;)
 
 
Ai niin, näiden villojen kanssa touhutessani koiruus oli sitten käynyt vähän varkaissa. En muista, koska tuo vanha ja viisas olisi viimeksi käynyt pihistämässä yhtään mitään, mutta tämän kerityn esilangan oli käynyt nappaamassa kopasta itselleen, ja vähän "parannellut" kerää. Taitaa olla pientä omahyväisyyttä, jos tuoksu oli vastustamaton. Tämä on nimittäin koiran omasta pohjavillasta kehrättyä. Päätin antaa anteeksi ilman suurempia sanktioita. Kai silläkin joku tekijänoikeus tähän on? Ainakin harjoitusversioihin. ;)

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Suunnitelmissa lapaset!

Uusi vuosi ja uudet kujeet ja suunnitelmat! Niitä suunnitelmia ja haaveita lienee meillä kaikilla alkaneelle vuodelle. Niin myös minulla. Ja yksi vakaa suunnitelmani ja haaveeni on tehdä koirastani hanskat!
 

Ei kuitenkaan hätää, kuullostaa ehkä hieman pahemmalta mitä tarkoitan. Tämä rakas pitkänokka täällä nukkuu myöhäisiltapäiväuniaan ihan levollisesti. =)

 
Lapaset olisi tarkoitus tehdä nimittäin tästä loppusyksyn aikana tarpeettomana tiputetusta pohjavillasta. (Tänään aamulla  mittari muuten näytti täällä -27 astetta, joten olen hienovaraisesti kysellyt, olisiko syytä laittaa vauhtia siihen uuden pohjavillan kasvatukseen...?) Mutta tätä materiaalia siis olisi nyt varastossa paperikassillisen verran. 
 
Viikonloppuna sain viettää varmasti ikimuistoisia huippuhetkiä, kun pääsin opettelemaan kehräystä!! Kuten sanottu, aivan kertakaikkisen huippua! Ja hauskaa! Totesin, että aikoinaan auton ajamista opetellessa esimerkiksi mäkistartit olivat miljoona kertaa helpompia kuin saada rukin pyörä pyörimään - siihen oikeaan suuntaan! Naurua siis riitti opettelun lomassa.

 
Ennen rukilla kehräämistä sain opetella kehräämään värttinällä. Eipä sekään ole mitään ihan yksinkertaista hommaa vasta-alkajalle. Värttinän sain myös lainaksi kotiin, samoin karstat, ja nyt tuolla värttinällä olen opetellut kehräämistä. Aika monta liikkuvaa osaa on siinäkin, kuten tuo värttinä, jota pitää pyörittää, lanka, jota pitäisi muodostua, hahtuva, joka on kädessä, ja sitten tosiaan ne kaksi kättä. Pikkuhiljaa oivalluksen valoja on syttynyt, ja itseasiassa tuntuu, että se suurin lamppu saattoi syttyä ehkä tänään.
 
 
Ihan tasaista jälkeä ei vielä synny, mutta kuten todettiin, tämä onkin käsin tehtyä taidelankaa. =) Aika paksuakin tämä on vielä, mutta ehkäpä se paksuus siitä sitten hieman vähenee, jos taito kasvaa. Tässä langassa on sekä tuon pitkänokan pohjavillaa, että suomenlampaan villaa. Voisiko siis sanoa, että täysin kotimaista, skotlantilais-suomalaista lankaa? =) Koira näyttää  muuten hauskalta, kun käy vieressä nuuskimassa tätä lankaa. Voin sen katseen nähdessäni suorastaan kuulla, miten sen aivon raksuttavat.

 
Tässä eka pätkä rukilla lampaanvillasta kehräämääni lankaa. Pätkä oli helppo saada talteen, sen verran tiuhaan lanka katkeili...
 
Käsitöissä arvostan aivan erityisesti juuri tällaisia "vanhanaikaisia" juttuja. Siksi siis koen itseni aivan etuoikeutetuksi, kun olen päässyt tällaista taitoa opettelemaan. Ihaillen katselin vieressä, miten kehräyksen taitavan sormien välissä lanka juoksi kuin itsestään jalan polkiessa rukkia. Ja mietin, miten ennen vanhaan ehdittiin tehdä kaikki, eikä taidettu stressistä puhua mitään! On se vähän eri aloittaa niiden villasukkien teko käymällä lankakaupassa, kuin hakemalla keritsimet!
 
Tiedän, että harjoitusta on edessä paljon, mutta vakaa aikomukseni ja haaveeni olisi hankkia niin oma värttinä kuin rukki, nyt kun vielä tuoreessa muistissa on, miten homma toimii. Sekä tietenkin kaikki muut oheistarvikkeet. Jospa sitten vielä jonain päivänä koittaisi se hetki, kun talvipakkasilla käsissäni olisi ne suomalais-skotlantilaiset superlämpimät itse kehrätyt ja neulotut lapaset! Siinä sitä tavoitetta tulevalle vuodelle! =)