lauantai 9. tammikuuta 2016

Oppimisen iloa ja oivalluksia

Täällä on jatkunut villan pesu ja villan kuivumista odotellessa kehruuharjoitukset. Eilen illalla tapahtui jokin "naksahdus" päässäni. Yhtäkkiä vaan jalka ja kädet osasivat toimia! Alkoi tuntua, että kehruu on vähän kuin pyörällä ajo tai tanssi: Sitä ei pitäisi miettiä ehkä liikaa! Tuumasin, että se taitaa rukin rauhoittavan äänen lisäksi olla myös muutenkin aika rauhoittavaa puuhaa. Ymmärsin nimittäin, että kehrätessä ei saa tehdä mitään väkisin!
 
Ensinnäkin jalka: Huomasin, että ainakin minun vain täytyy oppia tuntemaan, miten, milloin ja mihin tahtiin rukkia poljetaan. Kun keskittyy tuntemaan polkimen jalkansa alla ja sen liikkeet, jalka alkaa toimia, kuten pitää. Ja sitten kädet: Hahtuvaa ei saa puristaa! Sen pitää antaa vain "soljua" sormissa. Tietenkin pitää varoa, että kierre ei pääse käsien väliin, saati varsinkaan sinne hahtuvaan, mutta sen oikeasti pystyy tekemään lankaa puristamatta. Ja sitten yhtäkkiä vaan huomaa, että mielessä ei yhtäkkiä ole muuta, kuin rukin ääni, sormien välissä juokseva hahtuva ja jalan poljenta. Testaan tämän vaikutuksen ehdottomasti, kun seuraavan keran pääni valtaa ajatusten kaaos!


Näin yhtäkkiä alkoikin sinne puolalle kerääntyä lankaa! Niinpä pääsinkin sitten seuraavien ongelmien pariin: Kuten kuvasta näkyy, lanka on todella kierteistä! Muutin säätöjä, googlailinkin välillä, mutta jatkuvasti lanka vain pysyi mielestäni liian kierteisenä, eikä se tuntunut kerityvän kunnolla puolalle. Kunnes sitten tein oivalluksen: Puola ja lyhty pyörivät molemmat samaan tahtiin! Kuten kuvasta näkyy, rulla ei kuulu tähän rukkiin. Siitä sai kuitenkin sopivan laittamalla "tilkkeeksi" yhden mutterin. Se ei kuitenkaan ratkaissutkaan koko hommaa! Tajusin, että oikealla olevan kehrän ja sitten tuon puolan urien halkaisijat ovat kutakuinkin yhtä suuret, kun taas rukin omassa puolassa tuon puolan ura oli selvästi halkaisijaltaan pienempi. Ongelma ratkesi, kun vaihdoin lyhtyyn taas rukin oman puolan. Täytyy siis jatkossa kehrätä vain tälle puolalle, ja keriä sitten lanka kertaamista varten muille puolille.

 
Tällaista söheröä on tullut tuotettua aika paljon tässä viime päivinä! =D
 
 
Sitä suurempi olikin onnistumisen tunne, kun sain aikaiseksi kaksi pikkiriikkistä kerää ihan oikean näköistä, kerrattua lankaa! Nämä menevät kyllä jonnekin muistolaatikkoon aivan varmasti! Paljon on vielä tästä kehitettävää, mutta kummasti antaa lisää intoa opettelulle noiden sykkyröiden välissä! =D



Tuossa tuota koirankarvalankaa odotellessa olen neulonut lapasia Novitan seiskaveikasta. Kuvassa lapasia on lasten ~110 cm aikuisten ~L-kokoon. Lapaset on tänään lisätty verkkokauppaan. =) Yksistään neulotut lapaset ovat kyllä näillä paukkupakkasilla vähän riittämättömät, mutta rukkasten alla lämmittävät ihanasti! 
 
Mukavaa viikonlopun jatkoa! =)

2 kommenttia:

  1. Wau, mikä prosessi!
    Oivaltaminen ja analyysi - aika pureva yhdistelmä :-)

    Ihanan näköistä tuo kehräämäsi lanka... :-)

    VastaaPoista
  2. Oi tulipas oma mummani elävästi mieleen, hän kun kehräsi lankoja omista lampaan villoista☺
    Sainpa minäkin kehräystä joskus kokeilla ☺
    mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle Reija ♥

    VastaaPoista

Mukavaa, jos jätät viestin käynnistäsi! =)