perjantai 8. tammikuuta 2016

Suunnitelmissa lapaset, osa 2

Lapaset koirasta -projektini on ottanut huiman askeleen eteenpäin! Eilen töistä tullessani kävin rukkikaupoilla! 
 

En ehkä vielä tätä uskokaan, mutta minulla on ihan oikeasti oikea, toimiva rukki! Ja se näyttää minun mielestäni niin kauniilta! Varsinainen sisustuselementti, ja vielä toimiva! Kauaa minun ei onneksi tarvinnut tuon rukin käyttöönottoa yksinäni pohdiskella, kun minulle kehräämistä opettanut naapurini oli jo oven takana, ja tuli auttamaan mm. nyörin asennuksessa. Häneltä sain  myös vahvistuksen, että hyvät kaupat tuli tehtyä! Olihan tuon rukin ostaminen vähän sellaista arpapeliä, kun tätä kokemusta ja ymmärrystä ei vielä kovasti ole. Nyt vain kova harjoittelu päälle! Jo hetkittäin sain eilen homman toimimaan, mutta kyllä se lanka katkeilee, ja tuo pyörä lakkaa kumman helposti jostain syystä pyörimästä, kun keskityn siihen, mitä käsien pitäisi tehdä. Tuntuu, että jalka polki vielä puoliunessa. Ja kehräämässä olin unissani myös silloin, kun kello aamulla herätti. =D

Eikä tässä vielä kaikki: Tänään töistä tullessani minua odotti terassilla aivan ihana paketti!


Säkillinen lampaan villaa! Siis aivan käsittelemätöntä, aitoa ja alkuperäistä! Kuten kuvasta näkyy, minä en ollut ainoa, joka siitä suorastaan huumaannuin! Pitkänokan nenä taisi irrota säkistä vasta, kun pitkänokkaa ja säkkiä erotti ovi. 
 
Enkä sitten kauaa malttanut pitää näppejäni villasta erossa, vaan hetihän siihen piti päästä käsiksi! Seuraavaksi kerron, mitä villalle tein. En tiedä, onko tämä oikea ja paras tapa, mutta tällaisiin "toimenpiteisiin" päädyin yhdistäen omaa ymmärrystäni villasta, ja sitä, mitä kaikkea Internetin ihmeellinen maailma neuvoi tekemään. Niitäkin ohjeita on aika monenlaisia.
 
 
Ensiksi siis muutama kourallinen villaa pöydälle. Suurimmat roskat villoista oli nypitty pois, mutta tässä sitten nypin niitä pienempiä, pääasiassa olkia ja muuta villan seasta löytynyttä.
 
 
Sitten ladoin puhdistetut villat harson (taitaa tässä tapauksessa olla tylliä) päälle. Parasta olisi saada kaikki villakuidut samaan suuntaan, jotta villa ei pääse huopumaan, mutta en tässä nyt ollut kovin tarkka. Sitten keräsin harson kulmat kasaan, ja sidoin harson suun niin, että villat jäivät harsopussukan sisään.
 
 
Sitten vatiin haaleaa, kädenlämpöistä vettä, ja pussi veteen niin, että vesi sai imeytyä villaan omaan tahtiin, ilman painelua tai puristelua. Villat likosivat tässä vedessä noin vartin. Sitten kaadoin veden pois, valutin villat varovasti, ja laitoin veteen uudelleen. Taisin tehdä tämän noin kolmeen kertaan. Eka vesi oli hyvin ruskean sameaa, mutta muut sitten jo kirkkaampia. Kun vesi on haaleaa, villan rasvan ei pitäisi irrota villasta, mutta muun suurimman lian kyllä. Varovainen käsittely ja haalea vesi auttavat myös siihen, että villa ei ala huopumaan.
 
 
Viimeisen liotuksen jälkeen valutin taas vedet pois, ja nostelin kevyesti puristellut villat pyyhkeen päälle, ja painelin villoja lisää pyyhkeellä, jotta vedet imeytyisivät pyyhkeeseen. Sama homma siis kuin huovutetun villan tai vaikkapa villapaidan pesun jälkeen. Melko puhdasta villaa sieltä pussista paljastuikin!
 
 
Lopuksi levittelin villat kylppäriin ritilän päälle kuivumaan. Kylppärin tämän hetkisestä tuoksusta voidaan tietenkin olla montaa mieltä. Minusta siellä tuoksuu lammas ja villa! =) Nyt sitten vain odotettelen villan kuivumista! Karstatessa villan pitää olla täysin kuivaa. Yritän muistaa tämän. ;) Nyt menen harjoittelemaan rukin käyttöä! Jemmassa on vielä vanhaa, kunnolla pestyä lampaanvillaa. Ja harjoitellut olen myös luonnonvärisellä huovutusvillallakin. Pääsee vähän oikomaan siinä karstauspuolessa. Mutta koiralapaset haluan ehdottomasti tehdä sekoittaen pohjavillaa tätä aitoa ja alkuperäistä! Kunhan nyt ensin opin kehräämään. Seuraavaksi taidan käydä kuitenkin puhaltelemassa noita villoja. Auttaiskohan se? ;)
 
 
Ai niin, näiden villojen kanssa touhutessani koiruus oli sitten käynyt vähän varkaissa. En muista, koska tuo vanha ja viisas olisi viimeksi käynyt pihistämässä yhtään mitään, mutta tämän kerityn esilangan oli käynyt nappaamassa kopasta itselleen, ja vähän "parannellut" kerää. Taitaa olla pientä omahyväisyyttä, jos tuoksu oli vastustamaton. Tämä on nimittäin koiran omasta pohjavillasta kehrättyä. Päätin antaa anteeksi ilman suurempia sanktioita. Kai silläkin joku tekijänoikeus tähän on? Ainakin harjoitusversioihin. ;)

4 kommenttia:

  1. Miä löysin kirppiksen kautta aivan ihnana rukin, joka vaati pientä kunnostusta ja muutaman osan tekoa. Meidän isä innostui kans miun löydöstä ja vanhana puuseppänä kunnosti rukin. Ja ei muuten osaa sanoa yhtään, et mitkä osat ovat alkuperäisiä tai uusittuja, koska meidän isä teki niin tarkkaa työtä ja kunnioitti rukin alkuperää. Isä osaa jopa neuvoa, miten rukilla pääsee kehräämään. Itselläkin haaveissa tehdä meidän koiran kasvasta lankaa.. Onhan tässä uhottukin, että koirasta tehdään vielä rukkaset, ja tuleehan se siitä karvasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hienoa, että ihmisellä on tuollaisia taitoja! Vanha puu on siitä hyvä, että sitä tosiaan pystyy korjaamaan, kuka sen vain osaa tehdä. Varsinainen monitaituri on isäsi, kun vielä puusepän taitojen lisäksi osaa kehräämisen! Nyt sitten vain hanskoja tekemään! =D Ja tosiaan, tuota rukkas-uhkausta on välillä käytetty täälläkin. Tosin edellisestä koirastani uhkasin tehdä muhvin - siitä ei olisi tullut kahta rukkasta. =D

      Poista
  2. Onpas mielenkiintoisen kuuloista... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! =) Näitä rukki-kehräys-höpinöitä täällä taitaa nimittäin jatkossakin olla jonkun verran. =D

      Poista

Mukavaa, jos jätät viestin käynnistäsi! =)