keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Suunnitelmissa lapaset!

Uusi vuosi ja uudet kujeet ja suunnitelmat! Niitä suunnitelmia ja haaveita lienee meillä kaikilla alkaneelle vuodelle. Niin myös minulla. Ja yksi vakaa suunnitelmani ja haaveeni on tehdä koirastani hanskat!
 

Ei kuitenkaan hätää, kuullostaa ehkä hieman pahemmalta mitä tarkoitan. Tämä rakas pitkänokka täällä nukkuu myöhäisiltapäiväuniaan ihan levollisesti. =)

 
Lapaset olisi tarkoitus tehdä nimittäin tästä loppusyksyn aikana tarpeettomana tiputetusta pohjavillasta. (Tänään aamulla  mittari muuten näytti täällä -27 astetta, joten olen hienovaraisesti kysellyt, olisiko syytä laittaa vauhtia siihen uuden pohjavillan kasvatukseen...?) Mutta tätä materiaalia siis olisi nyt varastossa paperikassillisen verran. 
 
Viikonloppuna sain viettää varmasti ikimuistoisia huippuhetkiä, kun pääsin opettelemaan kehräystä!! Kuten sanottu, aivan kertakaikkisen huippua! Ja hauskaa! Totesin, että aikoinaan auton ajamista opetellessa esimerkiksi mäkistartit olivat miljoona kertaa helpompia kuin saada rukin pyörä pyörimään - siihen oikeaan suuntaan! Naurua siis riitti opettelun lomassa.

 
Ennen rukilla kehräämistä sain opetella kehräämään värttinällä. Eipä sekään ole mitään ihan yksinkertaista hommaa vasta-alkajalle. Värttinän sain myös lainaksi kotiin, samoin karstat, ja nyt tuolla värttinällä olen opetellut kehräämistä. Aika monta liikkuvaa osaa on siinäkin, kuten tuo värttinä, jota pitää pyörittää, lanka, jota pitäisi muodostua, hahtuva, joka on kädessä, ja sitten tosiaan ne kaksi kättä. Pikkuhiljaa oivalluksen valoja on syttynyt, ja itseasiassa tuntuu, että se suurin lamppu saattoi syttyä ehkä tänään.
 
 
Ihan tasaista jälkeä ei vielä synny, mutta kuten todettiin, tämä onkin käsin tehtyä taidelankaa. =) Aika paksuakin tämä on vielä, mutta ehkäpä se paksuus siitä sitten hieman vähenee, jos taito kasvaa. Tässä langassa on sekä tuon pitkänokan pohjavillaa, että suomenlampaan villaa. Voisiko siis sanoa, että täysin kotimaista, skotlantilais-suomalaista lankaa? =) Koira näyttää  muuten hauskalta, kun käy vieressä nuuskimassa tätä lankaa. Voin sen katseen nähdessäni suorastaan kuulla, miten sen aivon raksuttavat.

 
Tässä eka pätkä rukilla lampaanvillasta kehräämääni lankaa. Pätkä oli helppo saada talteen, sen verran tiuhaan lanka katkeili...
 
Käsitöissä arvostan aivan erityisesti juuri tällaisia "vanhanaikaisia" juttuja. Siksi siis koen itseni aivan etuoikeutetuksi, kun olen päässyt tällaista taitoa opettelemaan. Ihaillen katselin vieressä, miten kehräyksen taitavan sormien välissä lanka juoksi kuin itsestään jalan polkiessa rukkia. Ja mietin, miten ennen vanhaan ehdittiin tehdä kaikki, eikä taidettu stressistä puhua mitään! On se vähän eri aloittaa niiden villasukkien teko käymällä lankakaupassa, kuin hakemalla keritsimet!
 
Tiedän, että harjoitusta on edessä paljon, mutta vakaa aikomukseni ja haaveeni olisi hankkia niin oma värttinä kuin rukki, nyt kun vielä tuoreessa muistissa on, miten homma toimii. Sekä tietenkin kaikki muut oheistarvikkeet. Jospa sitten vielä jonain päivänä koittaisi se hetki, kun talvipakkasilla käsissäni olisi ne suomalais-skotlantilaiset superlämpimät itse kehrätyt ja neulotut lapaset! Siinä sitä tavoitetta tulevalle vuodelle! =)

2 kommenttia:

  1. Voi mahdoton! Suurella mielenkiinnolla seuraan koirasi muuttumista lapasiksi. Olen ajatellut että tuo kehräys on sellaista, mihin minun hermoni eivät tule ikinä riittämään. Luulen että muutaman kerran langan katkettua olisin valmis takaisin lankakauppiaan luokse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin lankakauppiaan asiakkaana taidan pysyä, aika pitkään ainakin. =D Ja kyllä siinä kieltämättä hermotkin on koetuksella, kun lanka katkeaa, pyörä lakkaa pyörimästä tai pyörii ihan väärään suuntaan. Mutta taas vaikka ne muutamat sekunnit, kun kaikki sujuu, on niin palkitsevia, että lisää on pakko yrittää! =D

      Poista

Mukavaa, jos jätät viestin käynnistäsi! =)