maanantai 29. helmikuuta 2016

Toipilaana...


Käsityöpajalla on eletty aikalailla hiljaiseloa koko helmikuu, ja rauhaksiin aloitetaan myös maaliskuuta. Tämä ei toki ihan kuulunut suunnitelmiin, vaan innolla, ahkeruudella ja uusilla ideoilla piti aloitella tätä vuotta, vaan sairastelut mutkistivatkin matkaa.
 
Yleensähän minä en juuri sairastele. Viimevuosien sairastelut ovat noudattaneet tuttua kaavaa: Päivän flunssa syyskuussa ja päivän flunssa tammikuussa. Jostain syystä viime syksynä sairastin jo pari pitkittynyttä flunssaa, ja nyt tammikuun lopulla alkoi flunssa taas vaania. Pelkällä päivän sairastamisella ei selvitty tälläkään kertaa, mutta nyt flunssan perässä tuli vielä melkoisen tuhti jälkitauti, nimittäin keuhkokuume. Koska lähipiirissä pyöri myös influenssaa, ja oireet täsmäsivät, olin varma, että influenssaa oli myös minun tautini. Sairastin siis ensin pari päivää kotona.  Onneksi kolmannen päivän aamuna tuli vahva tunne, jonka johdatukseksi uskon, että lääkärissä kannattaisi kuitenkin varmuuden vuoksi käydä. Se käynti venyikin sitten viikon mittaiseksi, kun työterveyslääkäriltä sain tulehdusarvojen selvittyä vain lähetteen sairaalaan. Keuhkokuume oli ehtinyt aiheuttaa myös verenmyrkytyksen, ja tulehdusarvot olivat reilusti yli neljänsadan. Taudin nujertamiseksi tarvittiin antibioottia suoraan suoneen viikon ajan kuudesti vuorokaudessa.
 
Nyt itse tauti on nujerrettu, ja kotona olen ollut jo toista viikkoa. Periaatteessa vointini sinällään on jo ihan hyvä, mutta väsymys on jotain aivan käsittämätöntä. Enää en sentään esimerkiksi astianpesukonetta täyttäessäni hengästy, mutta ulos lähtiessä kenkien pukemisen jälkeen täytyy vielä hetki puhaltaa ja kauppareissun jälkeen tarvitaan reilut nokkaunet. Toisaalta, koiran kanssa kun käydään hissuttelemassa kävelyllä, on matka jo viikon aikana lisääntynyt useammalla auramerkin välillä.
 
Jotta ihan sairaskertomukseksi ei menisi, niin muutama korukuva:
 
 
 
Tuossa sairastelujen välissä sain aikaan muutaman avainkorun verkkokauppaan. Niistä tässä tällainen "ryhmäkuva".  
 
 

Lisäksi sain valmiiksi tilaustyönä tehdyn kaulakorun. Pituutta tällä korulla oli muistaakseni noin 80 cm. Korusta löytyy helmiäislasihelmiä, kuunpintalasihelmiä, strassirondelleja ja fasettilasihelmiä.

 
 
Tilaustöitä jäi ikävästi roikkumaan, mutta näistä on tietenkin asiakkaiden kanssa erikseen sovittu. Uusia tilaustöitä en tällä hetkellä pysty ottamaan vastaan, koska esimerkiksi ompelukoneen jätän vielä aivan suosiolla rauhaan. Neulominen sohvannurkassa on toistaiseksi ainoa tapa, miten mitkään käsillä tekemiset tällähetkellä edistyvät. Vähän olen kyllä korutarvikelaatikostoa kaihoten parina päivänä vilkuillut, se kun olisi sopivasti paikallaan istuen onnistuvaa tekemistä ja toimisi samalla hyvänä mielepiristäjänä, mutta ei vaan ole vielä energia riittänyt ajatusta pidemmälle siinäkään.
 
Toki tämä väsymys ja tekemättä jääneet työt harmittavat, mutta nyt asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Ja asioilla on myös puolensa: Kun esimerkiksi tuon koiran kanssa käyn kävelemässä, hyvin hitaaseen tahtiin, ehdin haistella kevättä, kuulla lintujen sirkutuksen, tuntea auringon kasvoillani ja naureskella lumipenkkaan sukeltelevalle koiralle, joka kerrankin saa nuuskia sydämensä kyllyydestä, kun hihnan tällä päällä ei ole kiire! Ja vanha ja viisas koira jo ymmärtää, että nyt on hidas tahti, ja leikkihepulitkin hepuloidaan vähän normaalia rauhallisemmin. =) Selkeä saamani ohje siis oli, että sängyssä maaten tästä ei parannuta, joten voinnin ja jaksamisen mukaan pitäisi liikkeellä yrittää olla.
 
Vielä lopuksi: Syy, miksi näinkin tarkasti sairastumisestani kerroin on, että haluan tämän kokemuksen johdosta yrittää viestittää sitä, että kyllä ne vaarattomatkin flunssat kannattaa ottaa todesta, ja levätä kunnolla. Vaikka tuntuisikin harmittavalta, ja niin kummalliselta kuin kuulostaa, jopa hävettävältä, että ei muka meinaisi tulla kyllin nopeasti kuntoon. Juuri luin jostain uutisen, jossa kerrottiin, että viirustauti voi kestää jopa parikin viikkoa, ja että se aika on vaan levättävä. Olen perusterve, vielä kohtuullisen nuori ihminen, enkä mitenkään koe kuuluvani mihinkään riskiryhmiin, joten olen aina ajatellut keuhkokuumeista ja muista, että no eihän nyt minulle... Vaikka nytkin keuhkokuumeesta varoiteltiin, en pitänyt sitä mitenkään mahdollisena, ennen kuin lääkäri kertoi diagnoosin. Jännityksellä odotan, millaisen hepslaakin itse seuraavasta flunssasta saan, mutta ainakin tällä hetkellä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että kuumemittari (minulle ei kuume juuri nouse) ei ole silloin se ainoa sairauden mittari, ja vaikka miten epätunnolliseksi ja huonoksi ihmiseksi itseni tuntisin, haen sairaslomaa, jos koen voinnin huonoksi, vaikka olisi enää "vain nuha ja yskä"...
 
Aurinkoista viikkoa kaikille, ja myös aurinkoista lomaa kaikille, jotka parhaillaan hiihtolomaviikkoja viettävät! =)